Kornin Blogi

Hover Craft

2008-08-01T23:14:00.002+03:00

Mun on pakko hehkuttaa, että sain uuden frisbeen tilattua, hmm, jostain... Tuolta. Postikuluineen Kornin rakas lelu tulee maksamaan ~15 euroa. Mä olen oikeesti nähnyt vaivaa että löysin paikan josta tilata samanlaisen lelun, ja toivottavasti tää kestää yhtä kauan kuin edellinen :) Mä olen niiiin tyytyväinen, olen metsästänyt tota kauan :)

Esineruutu ja pohjaton nälkä

2008-07-31T21:36:00.003+03:00

Ollaan päästy treeneistä kotiin ja mun nälkäinen holsku-parka haamuilee ympäri kämppää ruokakuppi suussa. Ja se on saanut nameja, sekä ruoan juuri.

Me oltiin holskumiittailemassa ja käväistiin esineruudussa. Esineruutu meni mun mielestä tilanteeseen nähden hyvin, vaikkei suoritus ollut mitenkään täydellinen. Jo omaa vuoroa odottaessa Korni näytti luulevan että ollaan menossa haulle, sillä oli siihen malliin nokka pystyssä. Kun päästiin pelipaikalle, Korni lähti kirjaimellisesti käsistä ennen kuin ehdin laittaa liivit. Se ei malttanut odottaa vaan lähti hakemaan, tietämättä edes että mitä sen piti etsiä.

Ongelma tuli vastaan siinä, että kyseessä ei ensinnäkään ollut haku ja toisekseen, meillä oli vieras esine. En oo ihan varma ottiko Korni edes haisua vieraasta esineestä, kyllä sen häntä jossain vaiheessa vähän heilahti siihen malliin, mutta ei noussut. Vasta sitten kun menin osoittamaan esineen, niin Korni tuntui tajuavan, että myös vieras esine on ok.

Positiivista harjoituksessa oli se, että Korni lähti tosiaan innokkaasti etsimään, ja jaksoi etsiä, vaikka maasto oli melko vaativa. Toiseksi, se pysyi hyvin rajojen sisällä.

Kastrointi ja ruoka

2008-07-28T13:54:00.004+03:00

Kornista on tullut ponttooni. Mä en tiedä missä välissä se tapahtui. Kornin kastroinnista on kuitenkin nyt 2 kuukautta aikaa, joten mä luulen että siinä ajassa ehtii jotain tapahtua. Ja Kornilla on koko ajan nälkä! Korni siirtyi leikkauksen jälkeen eri ruokaan, 1st Choicen Performancesta (proteiini 30,4/rasva 20,3) tavalliseen Adult Large Breed -ruokaan (proteiini 24,6/rasva 14,5). Koska hiilihydraatti pitää huonommin nälkää, ruokinta vaihdettiin kahteen kertaan vuorokaudessa entisen yhden sijasta. Ja nyt Korni ehdottaa syömistä joka välissä. Se siis kantaa ruokakippoaan aina kun tullaan ulkoa, aina kun ihmiset syövät jotain, kun herätään, kun ei tehdä mitään. Se syö jopa ruohoa kuin lammas, ja viime viikolla kitusiin upposi vesimelonin kuori siinä hedelmälihan ohessa. Kohta se syö varmaan pieniä kiviä.

Joko kastroinnilla on paljon suurempi vaikutus kuin mitä osasin kuvitellakaan, tai sitten palataan vanhaan ruokamerkkiin. Ainakin kokeeksi. Keskikehon tynnyri täytyy nyt joka tapauksessa saada kulutettua pois :)

Mitkä kylkiluut, missä?

Kornista täytyy sanoa, että se on muuttunut paljon samalla kun meillä on tapahtunut muutoksia. Leikkaus vaikutti ainakin haisteluun ynnä merkkailuun, sitä ei tapahdu enää yhtä paljon. Kornin ohitukset eivät ole enää yhtä vaikeita. Mirun poismeno lienee vaikuttanut psyykkiseen puoleen. Korni on nyt ainoa "lellikki" ja se käyttää tilannetta hyödykseen ihan täysillä. Itsestä tuntuu että se on paljon läheisempi nyt, ja se tuntuu myös jotenkin vanhemmalta ja viisaammalta... en tiedä mistä tuollainen epämääräinen fiilis tulee. Korni ei ole osoittanut minkäänlaisia merkkejä siitä että mitään ikään kuin puuttuisi, nyt kun Mirua ei enää ole. Tosin vasta eilen näin Kornin ensimmäistä kertaa makoilemassa "Mirun paikalla" keittiön pöydän alla. Se näytti oudolta. Yhtä oudolta kuin se, että on vain yksi koira lenkillä mukana.

Vaikea sanoa, mitkä muutokset johtuvat Kornin kastroinnista, ja mitkä Mirun poissaolosta, mutta vaikuttaa siltä että muutos ei ole mitenkään huono.

2008-06-30T09:10:00.003+03:00

Miru
16.5.1996 - 27.6.2008

Aurinko laskee, jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.

Kevättä '08

2008-05-04T10:13:00.006+03:00

Eipä ole tullut kirjoiteltua kun ei ole paljoa tapahtunut. Korni sairasteli joulusta tammikuun loppupuolelle omituisin ja rankoin oirein, veikkailtiin mm. jonkinlaista autoimmuunisairautta ja moniniveltulehdusta, mutta diagnoosia ei saatu aikaan. Jatkossa sitten nähdään uusiutuvatko oireet.

Nyt kevään tultua ollaan intouduttu vähän treenailemaankin, parit esineruutu- ja jälkiharjoitukset.

Tässä kuitenkin vinon näköistä seuraamista meidän sunnuntaikävelyltä...

...ja lähes yhtä vinon näköinen poseeraus.

Aivan samannäköistä toimintaa kuin viime syyskuussa :D

Syyspäivää

2007-09-30T16:21:00.000+03:00

Springer-pyöräilyä

2007-08-06T21:05:00.000+03:00

Vihdoin ja viimein sain Springerin toimimaan. Kolmas liimaus, tällä kertaa epoksiliimalla, tuotti tulosta ja käytiin tänään testaamassa. Tuli lähdettyä niin kiireellä että valjaat pääsi unohtumaan, mutta hyvin meni pannallakin. Hihna mulla oli luonnollisesti silti varoiksi. Mä oon kyllä yllättynyt siitä, miten hyvin springeri toimi. Luulisi, että koira saisi helposti kiskottua pyörän vinoon, mutta ainakin tässä testiajossa Korni kiisi ihan mallikkaasti. Eniten mua ihastuttaa tuossa se, että koira pysyy tarpeeksi takana ihan itsestään. Hihnan kanssa Kornilla on taipumusta keulia, ja koska en turvallisuussyistä halua koiran nokkaa eturengasta edemmäs, niin jatkuvastihan Kornille sai olla huomauttamassa asiasta. Toisekseen hihnakäsi saa olla vapaammin ja sitä voi käyttää jopa vaihteiden vaihtamiseen. Suosittelen tätä vempelettä :)

Poppoo

2007-08-05T19:00:00.000+03:00

Remmilenkillä

2007-08-04T15:04:00.000+03:00

Näin meillä kuljetaan hihnassa silloin kun on hyvä päivä :) Remmi löysällä ja koirat tien oikeassa reunassa - vaikka flexissä onkin 8 m varaa liikkua. (Video poistettu).

Uimaretki

2007-08-01T23:05:00.001+03:00

Kuvia sivuilla :)

Piilossa

2007-07-14T11:18:00.000+03:00

Kesäisiä kuvia

2007-07-01T16:17:00.000+03:00

Opettelin tekemään kuvagallerian Irfanview -ohjelman avulla. Mirun ja Kornin kesäisiä poseerauksia löytyy muutama siis nyt täältä.

Korni 4 v.

2007-03-25T18:10:00.000+03:00

Ihana keväinen päivä :) Käytiin kävelyllä Kirvatsissa ja heiteltiin frisbeetä. Miru ei ole niin nuori ja vetreä enää, hyvä kun jaksoi kotiin asti kävellä sen riehumisen jälkeen. Korni täyttää tänään 4 vuotta, juhlia ei ole pidetty, mitä nyt mamma kävi Korninkin puolesta viihteellä eilen. Korni sai kevythäkin, olkoon se synttärilahja :D Ihan vain mahdollisia reissuja varten, Kornille oma boksi, jossa rauhoittua.

Noudon opetus (wanha juttu)

2007-03-24T09:40:00.000+02:00

Pentuna yksi Kornin mieluisimmista leluista oli metallinen kissanlelu-häkkyrä. Heitin lelua ainoastaan hillitysti ja hallitusti, en liiallisesti, ja aina muistaen palkita lelun tuomisesta. Innostin Kornia tuomaan lelun takaisin, iloitsin siitä ja palkkasin joko namilla tai repimisleikillä. Palkitsin Kornin aina kun se luovutti minulle jotakin suustaan, oli se sitten kivi, käpy tai jokin roska. Taskuissa piti aina olla nameja näitä vaihtokauppoja varten. En koskaan suuttunut Kornille jos se löysi ja pureskeli suussaan jotain kiellettyä, vaan "olin innostunut" :) - "oi, mikä ihana juttu sillä apinalla on, tuopa mammalle niin mamma katsoo, ai kun se on hieno poika kun löysi, öö, pienen kiven..." - näin sain aina vaihdettua kaiken.

Koska Korni ei ollut tyhmä, se oppi varsin pian käyttämään hyväkseen anteliaisuuttani :D ja usein se kanniskelikin jotakuinkin kaiken irtaimen minulle. Itse opin olemaan jättämättä tavaroita lojumaan, mutta silti Korni löysi aina jotain - pyykinkuivaustelineestä lähtivät sukat ja alusvaatteet mukaan. Erityisesti ruokailun aikana Korni panosti esineiden etsimiseen, sitä kun ei ole koskaan palkittu kerjäämisestä ja sellainen on muutenkin kiellettyä. Jos ei mitään muuta löydy, niin aina saattaa eteisen lattialla olla jokin pieni kivi tai muu roska.

Luonnollisesti jätin palkitsematta nuo kerjäämistuomiset ja pyykinkantoonkin suhtauduin melko nihkeästi. Pyykit saavat nykyään olla rauhassa, mutta herkullinen ruoan tuoksu saa Kornin edelleen etsimään jotain tuotavaa.

Normaaleissa päivärytmeissä Kornin noutohalu näkyy siten, että aina jos tiputan jotain (kynän, paperiliittimen, paperinpalan, hansikkaan tms.) pelkkä sana "oho" saa pikku-apulaiseni rientämään paikalle ja nostamaan esineen. Usein lenkille lähtiessä Korni hakee pyynnöstä lenkkitossut. Jos lenkin aikana hihna tippuu kädestäni, Korni nostaa sen pyynnöstä. Ruokailun jälkeen Korni tuo minulle aina molempien koirien kupit. Jos annan Mirun nuolla jugurtti/rahka/kermaviili/voipurkin jämät, niin Korni lopuksi tuo purkin minulle. Kornihan ei jämiä saa, koska kerjäämistä ei tueta :)

Ai niin, noutokapulan oikea ote on opetettu naksun avulla.

Toko-treeniä

2007-03-24T09:20:00.000+02:00

Eilen oli "kevään" tokat tokotreenit. Me harjoittelemme avoimen luokan liikkeitä, eli kerrataan jo opittua ja saatellaan liikkeitä loppuun. Mä nautin tosi paljon ryhmässä käymisestä, joskin eilenkin tilanne oli se, että ehdin juuri kotona käydä kääntymässä, napata Korni ja sälät mukaan ja sitten hallille. Eilen oli siis toinen tunti ja vaikka porukka oli taas hieman vaihtunut niin Korni otti selkeästi rauhallisemmin. Oikeastaanhan mä olen enemmän harjoittelemassa sitä ryhmässä oloa kuin itse liikkeitä. Suurin haaste on saada Korni rentoutumaan muiden läsnäollessa - eilen se sujui suht hyvin. Mitä nyt haukottelua, pientä kirputtamista ja vinkumista oli...

Kornilla esiintyy sellaista "älä tule lähemmäs" -urinaa. Kurssin suurin tavoite meillä onkin saada sitä vähennettyä ja saada Korni luottamaan siihen, että kukaan ei tule iholle asti. Miten tämä sitten toteutetaan, on eri juttu. Jo se on hyvää treeniä, kun Korni näkee toisten koirien ottavan liikkeitä siinä parin, muutaman metrin päässä, eikä siihen tarvitse reagoida. Eikä Korni reagoikaan kuin silloin kun toinen ottaa katsekontaktia tai tulee suoraan kohti.

Avoimessa luokassa on:

paikalla makuu piilossa
seuraaminen taluttimetta
maahanmeno liikkeestä
luoksetulo + seisominen liikkeestä
seisominen liikkeestä
tasamaanouto
kauko-ohjaus istu-maahan-istu-maahan
estehyppy hyppy-istu-sivulle
kokonaisvaikutus

Sikälihän nämä ei meille vielä kuulu kun alostakaan ei ole ykköstä :D ....muuuutta, kuka tietää vaikka joskus sellainenkin saataisiin.

Tuosta noudosta tuli mieleen, että Korni leikki taas joku päivä 2,5 kilon käsipainolla, mikä oli mulla olkkarissa. Mä voisinkin siirtää sen noutojutun tänne blogin puolelle, miten me ollaan opeteltu :)

Kuulumisia (ei kaikki niin koiramaisia)

2007-03-11T11:23:00.000+02:00

Viimeinen kuukausi on ollut kovin kiireinen. PPKK:n vuosikokous oli ja meni, sihteerinä jatketaan edelleen, tämäkin vuosi :) Kaikki paperiasiat roikkuvat, mutta elän toivossa että elämäntilanne nyt normalisoituisi vakituisen työn myötä ja kerkeäisin paneutumaan yhdistyksen asioihin syvällisemmin. Mä olen aivan innoissani kevään tulosta, musta ensimmäinen ihanuus on sulat tiet, ja niitä näkyykin jo. Maltan tuskin odottaa, että pääsee taas Korninkin kanssa pyöräilemään - ja juoksemaan tietysti! Suunnitelmia haittaa sitkeänä pysyvä flunssa, joka alkoi viime viikonloppuisen kuumepiikin seurauksena. Se olikin tosi hurjaa, en muista että aikuisiällä olisi koskaan ollut noin korkeaa kuumetta kuin yli 39 astetta. Ylipäätään mulla ei muutenkaan nouse koskaan kuume, normaalilämpö on 35,6 ja kun joskus nousee sinne 36,9 niin olen aivan kuollut ja lääkärit sanoo että mitä sä siinä ruikutat, ei ole kuumetta :D No joo.

Kornin kanssa meillä alkoi uusi kurssi edellispäivänä, mutta valitettavasti en kerinnyt osallistua. Toivottavasti jatkossa osallistuminen onnistuu paremmin. Eipä tässä muutenkaan ole mitään kerinnyt, hyvä kun normaalit lenkitykset. Mutta nyt olisi vapaata tämä ja huominen päivä, jihuu :) Sääkin on vallan mainio. Mitä jos menisi kokeilemaan vedätystä Kornin kanssa *miettii*

Uusi lelu

2007-02-02T11:07:00.000+02:00

Viimeksi kun kirjoittelin, flunssa oli tuloillaan. Ja sellainen tulikin, tosin ihan lievänä. Mä sitten poikkesin tavoistani ja otin "väsytystaktiikan" käyttöön, että Korni saisi liikuntaa vaikken lenkille oikein jaksakaan. Mä kaivoin koirien lelulaatikkoa ja sieltä löytyi Ruffwearin frisbee, se maksoi aikoinaan parikymppiä ja en ole oikein raaskinut käyttää sitä koska se oli niin kallis (tähän nyt sellainen toktok-hymiö :D ).Tuo frisbee osoittautuikin todella kivaksi leluksi, Korni alkoi käydä aivan hulluna siihen. Vaikka vastustan heittosessioita ja rikoin omia periaatteitani, niin kolmantena iltana olin iloinen asiasta. Korni ei meinannut luovuttaa lelua ollenkaan!!! Edes mulle! Eli se mitä olen turhaan yrittänyt saada aikaiseksi naruleluilla, patukoilla ja palloilla, onnistui nyt frisbeellä! Loppujen lopuksi Miru kävi vahingossa kiinni leluun myös ja koirilla oli hurja kiskontataistelu frisbeestä. Miru pysyi sinnillä kiinni parilla hampaalla jossain reunassa ja Korni nyki kuin viimistä päivää - mä en voi kuvailla miten onnellinen mä olin kun näin että Korni osaa "taistella" :) Lisäksi mä pääsin näkemään millainen palo Kornin silmiin syttyi kun frisbee olikin mukana treenatessa... ihanaa :)

Korni täyttää ihan kohta (ensi kuussa) 4 vuotta ja sellaista muutosta kotona on ollut havaittavissa, että Kornin ylitse voi jo kävellä. Tarkoitan sitä, että jos Korni nukkuu, niin se pystyy nukkumaan rauhassa vaikka kävelisin vierestä. Se ei enää aina singahtele jos kuljen metriä lähempää, vaan voin jopa astua sen ylitse. Elämän pieniä iloja :)

Uusi vuosi

2007-01-18T12:12:00.000+02:00

Jaaha, pitäisiköhän korkata tämäkin vuosi, että tippuu tuo hyvän joulun toivotus alemmas :D

Lunta on kumma kyllä satanut sittenkin tänä talvena... ihanaa loskaa kadut täynnä. Parempi sekin kuin vetinen jäätikkö silti. Viikonloppuna päästiin kuitenkin lumisotasille - Korni otti lumipalloja kiinni ja Miru kaivoi. Miru tykkää syödä lunta, valitettavasti sillä vaan on tuo pidätyskyky heikentynyt joten se vähän "vuoti" loppupäivän. Eipä sille mitään voi =/ Miru vaan niin rakastaa lunta, se hamuaa sitä suuhunsa ihan kävellessäkin. Korni taas intoutuu enemmän jäisistä lammikoista, se kantaa mielellään jäälohkareita kuiville ja pureskelee niitä. Maata on mukava kaivaa molempien mielestä, toinen lumihangessa ja toinen lammikossa :D

Ohitustreenejä ei ole ollut nyt vähään aikaan ja Kornilla on ollut sekä todella hyviä ohituksia, että myös todella huonoja. Ja oma vikahan se on, kun ei ole tarpeeksi valppaana ja jaksa aina toimia kuten pitäisi. Isot koirat on niitä hankalampia ohitettavia, pikkukoirista Korni ei stressaa läheskään niin paljoa. Mutta yritämme skarpata tässä asiassa :)

Eilen tuli jokin puuska kokeilla Kornin älykkyyttä holskupalstalla olleen kirjoituksen vuoksi :D Otin nameja, naksun ja kosketuskepin ja yritin saada Kornin "kuiskaamaan" eli laittamaan kuononsa mun korvalleni. Laskin viiden namin jaksoja kahdeksan ja siinä ajassa sain häivytettyä kepin pois ja Kornille jäi aaninki hommasta. Ei se mikään tyhmä ole :D Tänään tökki jo kuonoa korvaan, joskin toistotiheys oli hieman liian pieni, eli kai siellä holskunpäässä jokin ratas raksutti.

Mulla itsellä on kolmatta päivää kurkku kipeä, saa nähdä saanko pitää ääneni vai hiipuuko jonnekin. Toivon, ettei mitään kauheaa räkätautia ainakaan tulisi riesaksi. Lisäksi toivoisin, ettei ns. epätietoisuutta jatkuisi taas monta viikkoa :rolleyes:

Hyvää joulua :)

2006-12-18T09:14:00.000+02:00

Lumeton talvi

2006-12-17T22:17:00.000+02:00

...on allekirjoittaneen mielestä ihanaa <3 Ei haittaa oikeastaan sekään, että koiria on pitänyt pyyhkiä joka ulkoilun jälkeen. Ostin Mirulle ja Kornille uudet pyyhkeet, raikkaan oranssit molemmille (ovat vieläkin käyttämättöminä kun tuli pieni pakkanen niin ei ole ollut tarvetta niille). Ihanaa kun ei tarvitse rämpiä lumessa, lumi ei tee lammikoita eteiseen kenkätelineelle, ei pakkaannu ulko-oven väliin. Etenkin toi rämpiminen otti päähän... kolaaminen, loskaksi muuttuminen ...blaah :| Mutta kaipa sitä *askaa kohta taas sataa taivaalta :D

Ja tässä on kuulemma Lego-maailman Korni:

Fight the Fenris Wolf!
The dreaded Fenris Wolf is on the loose and only a lone Viking warrior can stop him! Live the exciting battle between man and monster with this new LEGO Vikings set.

Omistajan luonnearvio :D

2006-12-12T15:41:00.000+02:00

Löysin tuollaisen interaktiivisen Joharin ikkunan :) Tällä hetkellä tilanne ei näytä kovin hyvältä, joten käypä sinäkin sanomassa mielipiteesi täällä .

Jos englanti ei taitu, niin sama suomeksi:
able = kätevä, näppärä, osaava, pystyvä, taitava,
accepting = hyväksyvä, salliva
adaptable = mukautuva, adaptiivinen, mukautumiskykyinen, mukautuvainen, sopeutuva
bold = (hullun)rohkea, uskalias
brave = urhea
calm = rauhallinen
caring = välittävä
cheerful = iloinen, aurinkoinen, hilpeä, huoleton, hyväntuulinen, rento
clever = fiksu, nokkela
complex = hankala, monimutkainen, mutkikas, ongelmallinen, vaativa, vaikea
confident = itsetietoinen, itsevarma

dependable = pettämätön, luotettava, turvallinen
dignified = arvokas, ylväs, kunnioitettu, vakava
energetic = energinen, eloisa, menevä, toimelias
extroverted = ulospäinsuuntautunut, avomielinen, ekstrovertti
friendly = ystävällinen, hyväntahtoinen, seurallinen
giving = antelias
happy = onnellinen, aurinkoinen, hilpeä, hyväntuulinen, iloinen, kepeä, säteilevä, tyytyväinen, valoisa
helpful = auttavainen, aulis, avulias
idealistic = aatteellinen, idealistinen
independent = itsenäinen, omatoiminen
ingenious = etevä, erinomainen, kyvykäs, lahjakas, nerokas, oivallinen, osaava, pystyvä, taitava

intelligent = älykäs
introverted = sisäänpäinkääntynyt, introvertti
kind = lempeä, sopuisa, ystävällinen
knowledgeable = tietorikas, tietävä
logical = looginen
loving = rakastava
mature = aikuinen, kypsä
modest = vaatimaton
nervous = heikkohermoinen, hermostunut, jännittynyt, levoton, pingottunut, rauhaton
observant = tarkkaavainen
organised = järjestynyt, järjestelmällinen

patient = kärsivällinen
powerful = voimallinen, vaikutusvaltainen
proud = ylpeä
quiet = hiljainen
reflective = mietiskelevä, pohdiskeleva
relaxed = rento, rentoutunut, vapautunut
religious = uskonnollinen
responsive = vastaanottavainen, myöntyväinen, taipuvainen
searching = tutkiva, perinpohjainen, perusteellinen, seikkaperäinen, tarkka
self-assertive = itsetietoinen
self-conscious = hämillinen, ujo, kaino

sensible = järjellinen, järkevä
sentimental = tunteellinen
shy = ujo
silly = hassu, höpsö, sekopää, älytön
spontaneous = spontaani
sympathetic = myötätuntoinen, osaaottavainen
tense = pingottunut, kireä
trustworthy = luotettava, rehellinen, uskottava
warm = lämmin
wise = viisas, älykäs, älyllinen
witty = juonikas, kekseliäs, neuvokas, nokkela, näppärä, viekas

Arena

(known to self and others)

cheerful, complex, introverted, nervous, silly

Blind Spot

(known only to others)

able, accepting, energetic, extroverted, happy, independent, intelligent, loving, modest, observant, powerful, proud, reflective, relaxed, searching, shy, tense, trustworthy, warm

Façade

(known only to self)

friendly

Unknown

(known to nobody)

adaptable, bold, brave, calm, caring, clever, confident, dependable, dignified, giving, helpful, idealistic, ingenious, kind, knowledgeable, logical, mature, organised, patient, quiet, religious, responsive, self-assertive, self-conscious, sensible, sentimental, spontaneous, sympathetic, wise, witty

Dominant Traits

60% of people think that susna is extroverted

All Percentages

able (20%) accepting (20%) adaptable (0%) bold (0%) brave (0%) calm (0%) caring (0%) cheerful (40%) clever (0%) complex (20%) confident (0%) dependable (0%) dignified (0%) energetic (20%) extroverted (60%) friendly (0%) giving (0%) happy (20%) helpful (0%) idealistic (0%) independent (20%) ingenious (0%) intelligent (20%) introverted (20%) kind (0%) knowledgeable (0%) logical (0%) loving (20%) mature (0%) modest (20%) nervous (40%) observant (20%) organised (0%) patient (0%) powerful (20%) proud (20%) quiet (0%) reflective (20%) relaxed (20%) religious (0%) responsive (0%) searching (20%) self-assertive (0%) self-conscious (0%) sensible (0%) sentimental (0%) shy (20%) silly (20%) spontaneous (0%) sympathetic (0%) tense (20%) trustworthy (20%) warm (20%) wise (0%) witty (0%)

Created by the Interactive Johari Window on 17.12.2006, using data from 5 respondents.
You can make your own Johari Window, or view susna's full data.

Miru kipeänä

2006-12-12T12:49:00.000+02:00

Löysin Mirulta viime viikolla nisäkasvaimen ja kävimme näyttämässä sitä eilen eläinlääkärillä. Röntgenkuvassa ei näkynyt keuhkoissa etäpesäkkeitä ja muutenkin sydän ja keuhkot kuulemma kuulosti terveeltä. Miru on sitkeä vanha pirulainen :) Terveys siis ainakaan ole leikkauksen esteenä, joten luultavasti nisäpatti menee poistoon. Mä voisinkin tähän yhteyteen laittaa tuon hiivasta kirjoittamani jutun, jos siitä vaikka olisi apua jollekin muulle.

Koira kutisee ja rapsuttaa... hiivatulehdus?

Miru on saksanpaimenkoiranarttu, 10 vuotta.

Mirulla oli monta vuotta ollut epämääräistä kutinaa, jota lääkäri ei osannut diagnosoida, epäiltiin mm. allergiaa, jopa hormoniperäistä sellaista, mutta leikkauskaan ei vaikuttanut asiaan. Yksi oli kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta verikokeen tulokset olivat normaalit. Kutina esiintyi pääasiassa takapuolessa, nivusissa ja alavatsassa. Myöhemmässä vaiheessa kutina levittäytyi hiljalleen kainaloihin asti, ja myös tassuissa ja huulissa oli välillä kutinaa. Käytännössä Miru söi epäsäännöllisen säännöllisesti antibioottikuurin sekä kortisonia, kortisonia, kortisonia... Pari vuotta sitten Mirulle tuli korvatulehdus, mikä diagnosoitiin korvan hiivatulehdukseksi. Lääkkeeksi siihen tuli Nizoral-tabletit sekä Canofite-korvaneste.

Olin joskus aiemminkin kuullut huhua tuollaisesta 'hiivatulehduksesta' ja olin omatoimisesti jopa kokeillut käsikauppa-hiivalääkkeitä Mirun ihottumaan. En kuitenkaan löytänyt siitä tietoa, toisin mitä nyt löytää jos googlettaa 'malassezia':n. Mirulla oli ollut myös kaikki mahdolliset ruokavaliot, Nutro's kana-riisi, IVD eri peura- ja ankka-perunat, ja olimme siirtyneet kotiruokaan by Kennelrehu.

Kun korvassa todettiin hiiva, muistin aiemmat epäilykseni ja hälytyskellojen soidessa päässä aloin etsiä tietoa. Pyysin lääkäriäkin ottamaan Mirun nivusista teippinäytteen, joka kuitenkin osoittautui hiivan osalta negatiiviseksi. Koska luottamukseni eläinlääkäriin Mirun ihottuman suhteen oli mitä oli, aloitin Mirulle silti ns. hiivadieetin. Olin kokeillut niin monia ruokavalioita, että yksi lisää ei ainakaan haittaisi. Lihana, proteiininlähteenä, taisi olla pääasiassa raaka lohi ja kalkkuna, molemmat Kennelrehun autosta. Aiemmin syödyt kaura-, ohra- ja tattaripuurot jäivät kokonaan pois, samoin kuin porkkana. Riisi, sika ja nauta oli diskattu jo aiemmin. Lohen kanssa Miru söi vihreitä kasviksia, kuten pinaattia, parsakaalia, papuja, kurkkuakin ja kukkakaalia. Sekaan sotkettiin A-piimää/maitohappobakteereja, kananmunia, vitamiinit.

Tätä kesti pari kuukautta, ja sitten oli joulunpyhät ja lohet olivat päässeet loppumaan pakkasesta ja Kennelrehun auton saapumiseen oli vielä aikaa. Jouduin antamaan Mirulle Kornin 1st Choice Performancea (aktiivisen koiran ruokaa, proteiinipitoisuus 30%). Valitettavasti en seurannut tarkkaan tilannetta, joten en tiedä missä kohtaa muutos tapahtui, joka tapauksessa lopputulos oli se, että Mirun tumma, pigmentoitunut nivus-, maha-, jopa kainaloalue lakkasi kutiamasta, ja iho muuttui terveeksi ja normaaliksi. En tiedä oliko syynä hiivalääkitys, dieetti, 1st Choice (siirryimme tuon jälkeen ko. firman Hypoallergenic -ruokaan), vai kaikki osatekijät yhteensä. Notkahduksia on tapahtunut välillä kun ruokavaliosta on lipsuttu, mutta tilanne on silti loistava tällä hetkellä.

Monet ihmiset vannovat hiilihydraattitietoisen ruokavalion nimeen, ja tavallaan hiivadieetissä ollaan samoilla linjoilla. Ravinto pohjataan hyvälaatuiseen proteiiniin ja vältellään sokeria, valkoista jauhoa, pitkälle käsiteltyjä tuotteita, "tyhjää energiaa".

Netistä lisää tietoa:

Kaupallinen sivusto, mutta myös tietoa:
http://nzymes.com/Articles/Instructions_for_systemic_yeast_infections.htm

Milloin epäillä hiivaa:
http://www.marvistavet.com/html/body_yeast_infection_of_the_skin.html

Kasviksista suositellaan (soseutettuina, muuten) esim. parsakaali, ruusukaali, kukkakaali, selleri, kurkku, munakoiso, vihreät pavut, salaatti, pinaatti, kesäkurpitsa sekä mitä lienevät: parsa, lehtikaali, persilja. Tosin tässä listassa oli myös porkkana, joten en tiedä sitten luotettavuudesta... Erään toisen tiedon mukaan pitää jättää pois vilja ja juurekset. (Juureksia ovat porkkana, lanttu, punajuuri, juuriselleri, palsternakka, nauris, retiisi ja retikka).

Lihoista suositellaan kai lähes kaikkea paitsi nautaa ja sikaa. Lohta ei tuon listan mukaan suositeltu vaikka muut kalat käy, mutta meillä se ei ainakaan haitannut. Ankka, kana, kala, jänis, kalkkuna, lammas.

Lisäksi suositellaan maustamatonta jugurttia (kai se A-piimä on myös ok), kananmunia, maitohappobakteereja.

Tämä kirjoitus perustuu pelkästään omiin kokemuksiini aiheesta, sen tiedon pohjalta, mitä olen löytänyt Internetissä olevista englanninkielisistä artikkeleista ja suomenkielisistä kokemuspohjaisista kirjoituksista. En ota minkäänlaista vastuuta ruokavalion vaikutuksista tai soveltuvuudesta kenenkään muun koiraan.

Korni treeneissä

2006-11-18T16:40:00.000+02:00

Me osallistuttiin eilen ryhmätreeneihin (ai että mikä sellanen on?!). Mä poljin Kornin kanssa sateessa märkänä ja hikisenä hallille päin ja kirosin mielessäni, nii-in, minkäköhän takia mä olen niin laiska treenaamaan. TOKOn alo-jatkoryhmässä oli mm. seuraamista, liikkeestä seisominen, paikallamakuu, leikkimistä ja riehumista, luoksetulot, hyppy jne. Mä menin paikalle jo hyvissä ajoin, ja se olikin varmaan oikea päätös, sillä Korni oli tapansa mukaisesti aivan sekaisin, ulvahteli ääneen. Liikkeitä tärkeämpää meille onkin tuo ryhmässä olemisen treenaaminen. Korni oli melko levoton, vikisi jonkun verran, esim. aina ennen suoritusta ja myös kun istuttiin paikoillamme. Positiivista oli se, että Korni rauhoittui tunnin loppua kohti. Huolestuttavampaa on se, että Korni örisee aina kun joku katsoo sitä päin. Siis toinen koira. Paikallamakuussa yksi koira lähti liikkeelle ja Kornin suuntaan, siinä örinä oli jo voimakkaampaa. Ja mitä mä sitten tein, komensin ja annoin vettä kuonolle. Mikä tepsikin. Mutta onko se tepsimistä jos sitä pitää tehdä toistuvasti, se onkin toinen juttu. Seuraamisen kontaktin harjoitteluun saatiin hyvä neuvo, käytännön toteutus uupuu vielä :)

Se lumi mikä satoi, on jo sulanut. En tiedä johtuuko siitä, vai siitä että Korni on siirtynyt "ulkoruokintaan", mutta kontakti on taas palautunut hiukan normaalimmaksi. Ulkoruokinta tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että olen antanut Kornin ruoan mahdollisimman usein ulkona, joko ohituksien tai jonkun kauniisti kulkemisen yhteydessä, tai sitten ihan vaan pihassa. Tilanne on nyt siis ollut parempi, mutta katsotaan mitä tapahtuu sitten kun tulee lisää lunta.

Mulle tuli eilen hellyyspuuska. Korni nukkui omalla paikallaan ja mä menin rapsimaan sitä ennen nukkumaanmenoa. Korni oli aivan väskä. Mä haliruttasin Kornia ja jäin hetkeksi Kornin viereen makailemaan (käyttäen Kornia tyynynä, on se kyllä omituinen otus). Miru ei ikinä suostuisi tuollaiseen likeisyyteen, Mirulla läheisintä on se, kun se nukkuu sängyn vieressä, tai ehkä talven viileimpinä öinä sängyssä jalkopäässä.

Me ollaan muuten naksuteltu taas uusia temppuja. Kornille on jäänyt vahvasti mieleen ns. orava-asento. Nyt olen naksutellut maassa peruuttamisesta ja vain toisen tassun nostamisesta. Ja noistahan saa muokattua vaikka mitä. Välillä on vaikea pysyä päätöksissään, kun ei tiedä mitä liikettä vahvistaisi. Esimerkiksi välillä Korni peruuttaa takapuoli pystyssä ja olen tikahtua nauruun. Korni on myös yhdistellyt toisen (oikean puolimmaisen) tassun nostoa ("eka") peruuttamiseen -> Korni makaa maassa ja a) kuopii oikealla etutassulla lattiaa b) makaa maassa ja nostaa oikean puolimmaista etutassua kuononsa päälle, mistä muodostuu ns. häpeä/tuhma koira -liike. Katsotaan nyt mitä noista tulee :)

Älyvapaa herrasmies

2006-11-10T12:17:00.000+02:00

Korni tipautti mut eilen ihan täysin. Olin koneella ja Korni halusi herättää huomioni, sen se tosiaan teki. Yhtäkkiä huomasin että Korni kantaa suklaalevyä(!!!), siis paljasta suklaalevyä ilman kääreitä suussaan, tuo sen mulle. Mä en oikein tiennyt miten suhtautua, mutta automaattisesti toruin, koska ensinnäkin mun ruokiin ei tarvitse koskea edes hyvässä tarkoituksessa ja toisekseen suklaa on koirille vaarallista. Mä toruin Kornia ja salaa kihittelin äänettömästi, se oli niin älytöntä, ja kihitän vieläkin kun ajattelen Kornia vaikean näköisenä se iso suklaalevy suussaan :D Kävi ilmi, että Korni yritti tuoda kyllä levyä papereineen, mutta suklaa luiskahti ääreestä ulos ja tippuipa sieltä myös pari irtopalasta, joita Korni ei kuitenkaan syönyt(!!!).

Että sellanen suklaanoutaja mulla sitten on. Ja totta puhuakseni mä kokeilin joskus aiemmin tuota noutohommaa - ensin suklaapala foliossaan, ja sitten ilman foliota. Silloin Korni "ihan vahingossa" nielaisi suklaapalan. Oisko toi koko sitten vaikuttanut asiaan, vai eikö Pandan Tumma Suklaa vain ole yhtä hyvää kuin Fazerin sininen :D

Ja täähän on sitten niitä älä-kokeile-kotona -juttuja. Suklaa on hengenvaarallista koiralle!

Rakastunut apina

2006-11-03T13:41:00.000+02:00

"Love is in the air...". Mä en tiedä johtuuko tällä viikolla sataneesta ensilumesta vai onko lähistöllä joku ihanasti tuoksahtava narttukoira - joka tapauksessa pienen holskunpojan pää on aivan sekaisin. Ulkona syöksähdellään lumikasalta toiselle niin, että hangessa tarpovan omistajan hermot on koetuksella (ja pirun kireällä).

Edittiä kun tuli höpö-höpö-juttuja mieleen :)
Kornille on muodostunut hauska tapa siivouslastan käytön myötä. Kornillahan on "oma paikka" ovensuussa. Useimmiten, kun tulen kuraisten koirien kanssa sisälle ja pyyhin tassut ja käsken koirat omille pedeilleen vielä vähäksi aikaa kuivamaan, Korni jossain vaiheessa livahtaa ovenpieleen makaamaan. Se tekee sen erittäin syyllisen näköisenä, menee hitaasti, aivan kuin 'varpaisillaan' hipsuttelee ohitseni eteiseen :D Mä annan sen mennä, koska tiedän, että ei se sieltä ovensuusta sitten lähde huitelemaan. Mutta siivoamiseen. Mä vedän melkein joka päivä siivouslastalla lattiat karvattomiksi. Tuo lasta on osoittautunut niin ihanaksi ja imuria vaivattomammaksi tavaksi, että en ole vieläkään raaskinut laittaa mattoja lattiaan :| Ja Kornikin tosiaan on tottunut siihen. Korni on niin hauska kun tulen lastan kanssa, se tietää, että sen pitää väistää, se odottaa että saan sen paikan vedettyä ja sitten se palaa takaisin samantien :) Ja jos vielä moppaan perään niin sama toistuu. Imurin kanssa taas Korni luimii aina jossain toisessa huoneessa ja kurkkii jostain nurkan takaa... Niin, ei tää ollut iso juttu, mutta Kornin kohdalla tällaiset pienetkin jutut ilahduttaa.

Mun aamutoimet menee yleensä siten, että noustuani napsautan koneen päälle ja meen keittämään kahvit. Kumpikaan koira ei tässä vaiheessa tule häiritsemään :D Vasta kun istun alas kahvikupin kanssa, Korni saattaa tulla toivottamaan hyvät huomenet. Korni nostaa etutassut syliin ja siristelee silmiään ja hymyilee (=irvistelee) ja sitten mä halaan ja rapsutan sitä päästä ja sanon sitä musikka-pusikka-boyksi :D Tämän jälkeen molemmat koirat makailee niin kauan että saan kahvit juotua. Oudointa on se, että Korni tietää täsmälleen sen hetken kun nousen uloslähteäkseni (en hakeakseni lisää kahvia tai mennäkseni vessaan tai suihkuun). En ymmärrä mistä se johtuu. Ja sitten Kornikin nousee ja lähtee häntä ylhäällä viipottaen, niin tomeran näköisenä, ja kulkee kanssani suorittaessani pukeutumistoimenpiteet ynnä muut kunnes käsken koirat ulko-ovelle odottamaan.

Flunssaa odotellessa

2006-10-23T14:38:00.000+03:00

Jospa höpöttelisi tänne välillä jotain :)

En ole käynyt juoksemassa hetkeen aikaan. On ollut sellainen olo että flunssaa pukkaa ja äänenmenetystä en todellakaan kaipaa. En ole kuitenkaan kipeäksi tullut kunnolla, vaikka välillä aamuisin on ollut sellainen tunne kurkussa että illalla tuskin pystyy enää edes pihisemään... nooh, tällasta kuulemma on liikkeellä, katsellaan. Mulle taisi jäädä traumat siitä keväisestä äänenlähdöstä, niin seksikäs kuin ääni olikin niin hankaloitti jonkin verran tuota normaalia elämää :D

Kornille mä olen yrittänyt opettaa uutta juttua, nimittäin kolikonpoimintaa, heh. Oon saattanut lenkille lähtiessä nakata pihaan 5 centin kolikon ja takaisin tullessa sitten etsitään se. Vaihtelevalla menestyksellä. Mä käytän usein haettavista jutuista sanaa 'roska' - se juontaa juurensa siihen, että Kornin ollessa pentu, mä vaihdoin kaikenlaisia roskia aina nameihin. Roska on siis sellainen juttu mikä tulee luovuttaa mulle ja siitä saa palkinnon.

Viime viikolla me oltiin mukana yhdessä 'ohitusharjoittelu'-tapaamisessa, muutamia koiria samalta asuinalueelta käy kävelyllä samalla suunnalla ja harjoitellaan ohituksia. Musta tuntuu, että jo tuosta yhdestä kerrasta oli apua, mutta katsotaan miten jatkossa. Kornilla on ollut sitä ongelmaa että se yksinkertaisesti menee ylikierroksille nähdessään toisen koiran, alkaa ulista/ulvahdella tmv. (...yllättävää?!). On myös todella tärkeätä, että pääsee harjoittelemaan tuolleen aidossa ympäristössä, eli myös Miru on mukana.

Tässä nämä syylliset:

Ja Korni, juuri tökkäistyään mua kuonolla silmään :D

Möllitokoilua

2006-09-24T18:36:00.000+03:00

Olimme Kornin kanssa tänään möllitokoilemassa. "Susa, seuraavalla kerralla kun meinaat osallistua mihin tahansa kilpailuun, niin kannattaisiko sun harjoitella ensin?". Mjoo, ehkä. Oli siis oman yhdistyksen kisat ja olin samalla myös kehäsihteeri. Olin kirjaamassa VOI- ja AVO-luokan koirat, sitten hakemaan omaa koiraa. Olimme ensimmäisenä vuorossa, joten siellä jo muut odottivat kehänauhan vierellä, että tulisimme paikalle. Korni suoraan paikaltaan, oli tietty täpinöissä, murahti jollekin siinä kun luovimme muiden ohitse kehään.

Jälleen Korni ulisi kuin elukka, ja kontaktista olisin antanut arvosanan "välttävä". Paikallamakuu meni kuitenkin ok, vaikka sitä edeltävä ruohonsyönti ei hyvää luvannut, nousi myös ennen sivulle-käskyä.

Seuraamiset. Hihnassa meni taas huonommin kuin vapaana. Perusasennot, niin... siis mitkä? Ne, mitä haetaan ja ihmetellään, että mitä, ai nyt vai? "Oota nyt hetki, täs on just hyvä ruoho". Maahanmeno - jäi seisomaan. Luoksetulo, omasta mielestä ok, tuomarin mielestä hidas. Seisominen, ok. Hypystä 10 (ja koskahan tätäkin on viimeksi edes kokeiltu :roll: ). Kaikenkaikkiaan erittäin riittämätön suoritus.

Luoksepäästävyys 9 (Korni meni taas selälleen)
Paikallamakuu 9 (viereinen koira nousi ja huusin Kornille "ei" merkiksi ettei tarvitse puuttua siihen)
Seuraaminen kytkettynä 7 (koskin koiraan, ihan tietoisesti)
Seuraaminen taluttimetta 8 (loppuperusasento päin persettä, vaikka muuten ajoittain jees kontakti jne)
Maahanmeno 0 (seisoi)
Luoksetulo 8,5 (hidas)
Seisominen 9,5 (otti askeleen, pari?)
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9
Yhteensä 155,5 p.

Ei näillä ihan vielä virallisiin mennä :D

Canicrossia taas

2006-09-22T18:59:00.000+03:00

Perjantai-ilta on hyvä ajankohta juoksemiselle, suhteellisen rauhassa saa mennä. Vähän tuntuisi siltä, että kunto on kohentunut ainakin hieman. Ilman pysähdyksiä meni taas 7 kilometriä ja tuntuuhan se aika uskomattomalta. Tosin vauhti ei ole mitenkään päätähuimaava... Puolen välin tienoilla alkoi taas polvissa tuntua, mä en tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Juostako lyhyempää matkaa ja hakea vaikka vauhtia lisää vai sitkeesti vaan vetää tota matkaa ja yrittää himmata vauhtia? Mä voisin kuvitella, että polvikipuilu johtuu vain tottumattomuudesta eikä sen vakavammasta.

Niin ja koska tämä on Kornin blogi, niin kerrotaan Korninkin osuudesta. Korni on ihan intoa piukassa kun kaivan sykemittaria esiin ja solmin juoksulenkkareita. Tänään sille oli jotenkin vaikeaa muistaa, että juostessa ei pissitä. Sain sanoa alkumatkasta varmaan kahden metrin välein kiellon, eikä mennyt pienen holskunpojan kaaliin ei sitten millään. Välillä myös vauhti tuntuu kasvavan enemmän kuin mitä mun sykkeen pitäisi - mä luulen, että Kornilla on vain hieman tylsää siinä juostessa ja sen takia hakee vauhtia lisää. Loppumatka meni kuitenkin hienosti, siihen juoksemiseen "urautuu", niin koira kuin omistaja :) Kornilla on sikäli mukavampaa, että se pääsee sentään pulahtamaan lampeen sekä ennen että jälkeen lenkin. Mulla oli taas tänään sellainen olo, että oisin voinut mennä perässä...

BH Shire's Aragorn

2006-09-16T13:24:00.000+03:00

Juup, käytiin hakemassa pinssi tänään :) Yksityiskohtia luvassa myöhemmin.

edittiä 17.9.06

No niin. Mistäs aloittaisin... Mehän ei olla tänä vuonna käyty juuri missään, tehty juuri mitään, eikä ainakaan mitään virallista. Mikä tottis ja missä, häh, otettiin siis pieni tehokuuri kokeeseen ilmoittautumisen jälkeen. Paikallamakuita, seuraamispätkiä ja liikkeestä istu ja maahan + luoksetulo, siinähän ne on. Henkilöryhmää kokeilin peräti kerran viikkoa ennen koetta. Paikallamakuita tein kuutta minuuttia, ei aavistustakaan mikä oikea aika on ja sehän vaihtelee tietysti suorittavan koiran mukaan. Seuraamisessa kiinnitin huomiota lähinnä katsekontaktiin. Liikkeestä jäämisiä kerrattiin vain hieman - se istuminen on vaikeampaa. Luoksetulossa tajusin, etten ole koskaan kutsunut koiraa makuulta. En edes ajatellut, että se tuottaisi ongelmaa, mutta muutaman kerran meni tupla/tripla-käskyllä ennen kuin Korni hokasi, että maastakin voi lähteä kun (vaikka :D) huudetaan. Tottiksessa jännitti eniten paikallamakuu, mitä jos vieras koira provosoisi tai tulisi luokse. Muutoin pahinta mitä saatoin odottaa, oli se, että Korni kävelisi luokse, mikä ei bh-kokeessa välttämättä ole kummoinenkaan virhe.

Sitten kokeeseen. Kun tulimme kentälle, Korni tajusi heti, että kyseessä ei ole normaali treeni, vaan jotain muuta. Korni siis huusi kuin ...pieni eläin. Ihan vain huutamisen ilosta. V*tun rasittavaa. Hiljeni vain, kun jätin sen muualle. Tunnistusmerkinnän tarkastukseen ja luoksepäästävyyteen piti kuitenkin jonottaa. Voin kuvitella miltä tilanne näytti sivusta katsottuna... Mä en tiedä mitä sille huutamiselle pitäisi tehdä, sitä kun esiintyy vain tuollaisissa tilanteissa, missä ei viitsi mitä tahansa keinoja kokeilla. Niin, me saimme loistavalla tuurillamme viimeisen suoritusvuoron, jee, sekin vielä. Pariksi tuli mukavanoloinen sakemanninarttu, ja se lievensi stressiä paikallamakuun suhteen.

Sitten odotettiin omaa vuoroa. Otin Kornin ulos autosta ja kiljuminen alkoi taas. Vaimeni vasta kun mentiin käskyn alla kentälle. Päästiin ensin paikallamakuuseen. Mä olin varautunut tosin numeroni perusteella aloittamaan muilla liikkeillä, joten se oli vähän kummallista. Paikallaolosta tuli arvosana erinomainen. Sitten liikkeisiin. Kytkettynä seuraamisessa kuulemma annoin taluttimella apuja, itse muistan kerran tai kaksi nypänneeni. Ihan tarkoituksella. Käännöksistä tuli sanomista että voisi olla tiiviimmät, ja että istuminen on hidas. Muuten seuraaminen oli omasta mielestäni tarpeeksi tiivistä, mutta katsekontakti oli hakusessa. Arvosana hyvä.

Vapaana seuraaminen meni paremmin. Ryhmässäkään ei ollut ongelmia, itse olisin korkeintaan toivonut tiiviimpää vasemmalle käännöstä. Sain seuraamisista muuten kommenttia siitä, että menin reipasta vauhtia, mutta käännöksissä pitäisi hidastaa, että koira ehtii mukaan. Arvosana erittäin hyvä.

Liikkeestä istuminen meni niin sanotusti käteen. Annoin kolme käskyä, jäi silti seisomaan. Harmittaa... Taisin mokata itse antamalla käskyn väärällä hetkellä (ei katseyhteyttä). Kommentit vartaloavuista, väärä liike jne. Arvosana puutteellinen.

Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Pienet vartaloavut (myönnän, että taisin vilkaista että menikö). Itse olin tyytymätön maahanmenon nopeuteen, mikä siis oli hidas. Luoksetulo toimi, silti arvosana vain hyvä :)

Kaupunkiosuudessa kaikki meni paremmin kuin mitä osasin odottaa. Eniten mietitytti ihmisten kohtaaminen, autoilijan kohtaaminen sekä toisen koiran ohitus. Ensimmäiset innokkuuden vuoksi ja viimeinen siksi että meillä on toisinaan ohitushankaluuksia ja häiriökoirana oli iso urosrottweiler, mikä kulki häntä pystyssä :D Kaikki meni kuitenkin ok, itse olin todella tyytyväinen. Paitsi että kiinnijättö tapahtui puuhun, ja Korni kusi siihen, yllätys...

Loppukommentissa tuomari sanoi paperista lukien, että hyvä, hyvä, hyvä, hyvä... sulla on hyvä koira. BH-koe hyväksytty.

Canicrossia

2006-09-15T20:20:00.000+03:00

No niin, ostin hetken mielijohteesta tänään halpisvaljaat ja lähettiin testailemaan niitä metsälenkille. Aiemmin Korni on siis juossut ihan vaan Flexin ja pannan kanssa, sitten otettiin käyttöön vetovyö, siinä ensin ihan vain panta ja hihna, sitten joustovyö ja panta, sitten joustovyö ja valjaat... Meillä oli alunperin vain niin huonot valjaat, että ne pyörivät ympäri kroppaa. Mutta nyt siis mentiin niillä paremmin istuvilla ja hitto, mä löysin Kornista oman pikku vetojuhdan. Se hoiti työnsä tunnollisesti ja piti erittäin tasaista vetoa yllä, ja mikä ihmeellisempää, mäkin osasin jo suhtautua siihen suht luonnollisesti. Me siis valittiin pidempi lenkki ja voin sanoa, että ensimmäistä kertaa elämässäni juoksin 7 kilometriä yhtämittaisesti :o Mun on itse asiassa vieläkin vaikea uskoa sitä. Mutta joo, osa-ansio kuuluu mun rakkaalle aasille, joka kiskoi mua perässään <3

Pari kuvaa

2006-08-29T23:12:00.000+03:00

...sieltä tottisnäytöksestä.

Tottis-näytös

2006-08-26T17:52:00.000+03:00

Oltiin sitten Merikarvialla 'Tanner tömisee' -tapahtumassa edustamassa yhdistystä tottisnäytöksellä. Meitä oli 6 koirakkoa yhteensä. Kornin osuutena oli yhteisten paikallamakuun ja seuraamisliikkeen lisäksi liikkeestä seisominen. Mjoo. Paikka oli haastava, olimme satamassa ja mereen oli matkaa pari metriä, ja tuuli hieman. Mikrofoni rätisi, minkä Kornikin huomasi ja noteerasi sellaisella 'aa-pu-va' -ilmeellä. Kaiken kaikkiaan, olosuhteet huomioon ottaen, esitys meni hyvin :) Kornille teki varmasti hyvää tottistella vieraassa paikassa.

Kornilla on hauska tapa seisoa farmariauton takaosassa, ja Korni seisoikin taas Porista Merikarvialle asti, melkein 60 km. Paluumatkalla Korni oli mun jaloissa edessä ja silloin uni maistui, oli niin rankkaa kun piti ulista niin paljon :roll: Korni pääsi muuten pari kertaa mereenkin pulahtamaan. Oli niin kuuma päivä, että käytiin vilvoittelemassa. Laiturilta ei oikein uskaltanut hypätä, joten ihan vähän vain autoin tönäisemällä. Toisella kerralla heittelin pakasterasiaa, jota Korni noutikin mielissään.

Ihan mukava reissu. Laitan kuvia myöhemmin, sikäli kuin onnistuneita löytyy.

Lisäys: Tällä viikolla "korkattiin" se Porin näyttelystä ostettu juoksuvyö :) Näköjään täytyy hankkia samantien myös joustohihna, ei siitä hommasta tule tavallisella hihnalla oikein mitään. Tai no, kyllähän me juostiin, mutta on se vähän hankala. Paras systeemi ehkä olisi 2,5 m flexi, mikä olisi materiaalia johon voi tarttua... mutta sellaista nyt ei ole olemassakaan. Muutoin vyön kanssa oli mukavampi juosta kun ei tarvitse roikottaa flexiä kädessä. Musta vaan tuntui että ihmiset katsoi pitkään, että enkö mä jaksa juosta ilman vetoapua. Vaikka oikeasti koen sen lievän vedon vain hankaloittavana tekijänä. Tai sitten siihen tottuu tjtn.

Paukkutreenit

2006-08-02T18:31:00.000+03:00

Eilen käytin tilaisuuden hyväkseni ja menin kentälle Kornin kanssa kuuntelemaan paukutteluja, 6 millisellä. Ensin vain käveltiin kentällä - Korni säpsi, muttei ottanut pahasti. Yliluottavaisena kokeilin sitten myös paikallamakuuta lyhyehköllä matkalla, mutta se ei onnistunut. Mähän oon harjoitellut viime aikoina tehostetusti pidempää paikallamakuuta, joten en tiedä kuinka huonoksi se meni paukkujen takia. Korni nousi ylös ja lähti hitaasti mua kohti, häntä koipien välissä, korvat luimussa, sen näköisenä että "mamma mä tiedän ettei sais tulla, mut mun on nyt pakko" ja sit se tuli mun taakse seisomaan. Mitäs mä siinä sitten oisin voinut sanoa, en kehuja, mutten moittinutkaan (enää siinä vaiheessa, noususta annoin kyllä uutta käskyä..). Saatiin sitten vielä häiriökoira ja otin paikallamakuun ilman mitään ammuskeluja, tosin sekin jäi pariin minuuttiin kun kentälle tuli joku irtokoira, enkä halunnut ottaa mitään riskejä. Muuten ei ollut ongelmaa.

Kornihan oli luonnetestissä "laukauskokematon". Siitä ei ole kuin pari kuukautta aikaa, voi olla että Korni yhdisti sen mielentilan nyt noihin paukahteluihin. Mutta ei tässä mitään hätää ole, BH:ssa ei ole ampumista ja mihinkään pk-kokeisiin ei pääse vielä pitkään aikaan jos koskaan :D

Outoa käytöstä?

2006-07-26T23:22:00.000+03:00

Kornilla on ollut taas omia omituisuuksiaan. Korni pelkäsi tänään tuulta. Huomasin kyllä, että Korni säpsähteli kun ikkunasta veti. Ääni ilmavirtauksestahan on sellainen wuuuush, ja sitten ikkuna saattaa sulkeutua vedon vuoksi. Korni siirtyi vähin äänin lähemmäksi mua. Lopulta tilanne ajautui siihen, että Korni änkesi väkisin ahtaaseen koloon pöydän alle, mun taakse turvaan ja muutenkin pyöri koko ajan jaloissa. Läähätti ja oli selvästi stressaantunut. Pakko oli sitten laittaa ikkunat kiinni kun ei näyttänyt helpottavan parissa kolmessa tunnissa, vaan meni vaan huonompaan suuntaan. Kun ikkunat oli kiinni, Korni pystyi menemään omalle paikalle nukkumaan, eikä ollut enää ollenkaan stressaantunut. En aina oikein ymmärrä Kornin aivoituksia.

Viime viikolla Korni pelästyi kun naapurissa aidan takana heiteltiin frisbeetä. Ei uskaltanut mennä katsomaan, mutta tuli mukana kuikuilemaan kun menin käymään aidan luona.

Haukkumista

2006-07-21T21:28:00.000+03:00

Täytyisi alkaa päättää ilmaisumenetelmää haussa. Olen ajatellut rullaa, mutta haukkuminen vaikuttaa niin paljon yksinkertaisemmalta. Jos haukun saisi luonnollisesti ulos, niin se kelpaisi mulle. No, tänään yritin sitten haukuttaa Kornia :D Käytin kehotesanoja kuten "sano", "hauku" ja "wuh". Onnistumisprosentti ei ollut kovin hyvä ja siirryin toiseen menetelmään - haukutin Mirua. Korni sai katsoa muutaman kerran vierestä, ja johan sekin alkoi haukkua. Kehotesanan aikaansaama toiminta lisääntyi Mirun esimerkistä huomattavasti, ongelma oli vaan siinä ettei Korni oikein ollut varma mitä siltä haluttiin - se ponkui, peruutti, istui takatassuillaan etutassut ilmassa haukkumisen sijaan. Lisäksi sain yhdistelmiä: ponku+haukku, peruutus+haukku. Mahtoi kuulostaa naapurin korvaan kivalta, TÖMPS... WUHH!!! Kolinaa... IUUUHH jne. :roll:

Yritän ajatella, että vielä ei ole menetetty mitään, niin kauan kuin en vie haukkumista (tai sen surkeaa yritystä) metsään, vaan opiskellaan sitä erillisenä juttuna. Kyllä mulla on vielä aikaa miettiä sitä ilmaisua.

Inhottava kurailma muuten tänään, paree totutella kun kohta on syksy ja sateet... Sellaiset kurapuvut ois kyllä päheet, kuraHAALARIT. Mirulla vielä pidempiturkkisena enempi. En vaan tiedä kehtaako sellaisten kanssa kulkea, ne taitaa olla puudeleitten vermeitä, pienten valkoisten koirien, ja erityisesti omistajien juttuja. Mutta ois ne vaan niin kätsyt <3 Mä en muuten ole koskaan ymmärtänyt mitä virkaa on koirien sadeviitoilla?! Sellaisilla mitkä suojaa selkää? Kaikki kura kulkeutuu kuitenkin jaloissa ja mahakarvoissa.

Mä törmäsin tuollaseen vanhaan kuvaan Kornista :) Mitähän se ois tuossa, vuoden-puolentoista ikäinen? Aika honkkelon näkönen otus, mutta niinhän se taitaa olla vähän vieläkin :)

Treeni: HAKU

2006-07-17T23:19:00.000+03:00

Tänään tuntui tuulevan enemmän, mutta metsään päästyä oli aika lailla tyyntä. Edes tupakoitsijoita ei ollut mukana joten tuulen suunnan määrittäminen oli eeerittäin hankalaa. Ensin ajattelin tehdä vain kaksi tuulitreeniä, samalla systeemillä kuin ennenkin koska aikaa on taas mennyt tässä välissä. Sitten ajattelin kuitenkin helpottaa harjoitusta hiukan, tuulen vähyyden vuoksi. Suunnittelin sellaista "vahinkolöytämistä", kuljetaan vaan polulla ja jos Kornin saa vainun maalimiehestä niin hyvä. Näin tehtiin, matkakin oli vain muutaman metrin, viitisen metriä.

Tässä tulos:
Korni oli saavinaan vainun metsästä, ja päästin sen tietysti irti hihkaisten "äijä!". Korni juoksenteli nokka pystyssä, jopa aivan maalimiehen vierestä, paskat sillä mitään vainua ollut :| Kutsuin Kornin luo ja lähetin vielä toisenkin kerran - sama juttu.

Siirryttiin tuosta sitten hieman eteenpäin ja kokeiltiin samalla taktiikalla uudestaan. Tällä kertaa homma toimi ja "äijä" löytyi.

Korni pysähtyi kertaalleen nuuhkaisemaan ja kiersi sitten puun takaa maalimiehen luokse. Täytyy kyllä sanoa, että en osaa erottaa, milloin Korni feikkaa ja milloin oikeasti haistaa. Seuraava treeni täytyy miettiä tarkoin.

Korni ja kisu

2006-07-12T20:12:00.000+03:00

Me oltiin Kornin kanssa kyläilemässä ja kyläpaikassa oli pienenpieni kisunpentu. Koska kisunen oli tottunut koiriin, käytin tilaisuutta hyväkseni ja yritin totuttaa Kornia kissaan :D Ensin Korni yritti nuuhkia sylissä olevaa kissaa hiuuukan liian innokkaasti, kisu oli hento kuin pieni lintu - kissa ei kuitenkaan ollut moksiskaan Kornista. Varmuuden vuoksi pidin Kornia koko tutustumisajan hihnassa, mutta olin yllättynyt siitä miten nopeasti Korni tottui kisuun vaikka se teki pyrähtelyjä ja jopa hyökkäyksiä Kornia kohti :DD

Täällä epäselvä .avi-tiedosto tapaamisesta :)

Ja tämä oli siis lähes ensimmäinen kerta kun Korni oli nokakkain kissan kanssa, yksi aikaisempi kissan kohtaaminen johti siihen että Korni ajoi kissan naapurin latoon :roll: Korni yritti jopa kutsua kisunpentua leikkiin, mutta valitettavasti kaverien kommunikointi ei pelannut. Ja parempi onkin ettei, koska 300g vs. 30 kg leikistä ei välttis hyvää seuraisi...

Kesä ja tuskaisen kuumaa

2006-07-08T18:11:00.000+03:00

Jaah, jos sitä taas välillä jotain kirjoittelisi, yleisön pyynnöstä jopa :-D Mitään kylläkään ei ole tapahtunut, ainakaan Kornin kanssa. Sääasema sanoo:

Tuorein havainto: 08.07.2006 15:00
lämpötila 27,9 °C paine 1010,8 hPa kosteus 46 % etelätuulta 4,0 m/s pilvisyys 0/8

Lenkitykset on luokkaa 10 minuuttia lähimmällä nurmialueella ja nopeasti sisälle suojaan auringonpaisteelta, ja myöhään illalla sitten käydään hieman pidemmällä kun on viileää. Eilen käytiin ehkä kilometrin lenkki tuossa keskellä päivää ja joku mies meinasi hyökätä kimppuun kun on "liian kuuma koirille"... joo joo, tiedän, mutta pakko niiden on silti pissalle päästä, ei voi mitään. Ja tuossa ne makaa taas raatoina pitkin lattioita :)

Mä olen välillä yrittänyt leikittää Kornia ja yrittänyt kasvattaa sen taistelutahtoa (miten niin jäi häiritsemään se luonnetesti-tuomarin kommentti :roll: ). Mutta tulos on se, että jopa Miru, joka on 10-vuotias ja sairas, voittaa Kornin koska tahansa kiskomisessa. Paitsi että, Korni käyttää vilunkikonsteja, se läpsii etutassuilla niin, että mäkin olen aivan mustelmaviiruilla ja naarmuilla näistä "leikeistä". Jee. Mirukin irrottaa joskus vain sen vuoksi että ei halua korviaan tai silmiään verille. Mun tavoitteena on nostaa Korni joskus lelusta roikkuen ilmaan, mutta saapi nähdä tuleeko onnistumaan...

Ja keinoina tähän mennessä on ollut ärsyttäminen ja varastaminen. Ärisen ja kannustan Kornia kiskomaan, törkin sitä lapoihin, välillä pidän toista kättä sen naaman edessä ettei pääse lelulle - jos kiskoo kunnolla niin annan voittaa. Jos irrottaa niin häviää ja lelu jää mulle, jolloin lelu katoaa hyllylle ja katotaan hetken päästä uudelleen. Jos Korni saa lelun ja tiputtaa sen maahan, niin varastan lelun ja annan mahdollisuuden uuteen taisteluun. Selvää edistymistä on kyllä tapahtunut - Korni on alkanut puolustaa leluaan, taistelee paremmin jne. ...mutta nakkia käytetään edelleen toistaiseksi, ja mikäs siinä, kun nakki kerran kelpaa.

Viime viikonloppuna oli Pori/Ulvilan kaikkien rotujen näyttely, missä PPKK oli osajärjestäjänä mukana. Olin siellä molempina päivinä portilla myymässä lippuja ja rokotuksia tarkistelemassa. Se oli mukavaa puuhaa, ilma oli kaunis, ihmiset enimmäkseen hyväntuulisia ja tunnelma oli varsin rento. Toisena päivänä tosin oli hieman kireämpää siinä vaiheessa kun 'meidän porukoita' oli vain yksi per portti ja lisäksi yksi joka juoksi muiden apuna. Tuli mieleen ajatus, että miksi se on niin vaikeaa uhrata muutama tunti omasta ajastaan, miksi? Ja tietysti tuli mieleen myös ajatus, että mitä itse on tehnyt väärin kun ei ole saatu enemmän ihmisiä järjestelyihin mukaan. Sen itsensäsoimaamisen jälkeen tuli tietysti ajatus, että yhdistystoiminta on perseestä ja miksi ihmeessä olen mukana tässä touhussa, kun ketään ei kiinnosta ja toiminta on välillä niin kitkutusta, niin vaivalloista. Tulipa vuodatusta :-D Mutta ei tämä vielä mitään, jatkan aiheesta seuraavassa PPKK:n jäsenkirjeessä, hih. Ei vaineskaan, kiitos kaikille näyttelyjärjestelyissä mukana olleille, aivan ihanaa porukkaa löytyy meidän yhdistyksestä <3

On ollut niin paljon nyt yhdistystouhua, viikonloppuna oli näyttely, maanantaina mölli-kisat, ja huomenna Arskan kisat, minne olen menossa kanttiinitädin ominaisuudessa - tervepä tuloo kahveelle tai jätskille ja katsomaan kolmosluokan tottista kentälle! Sen jälkeen alkaakin PPKK:n kesätauko.

Treeni: HAKU

2006-06-20T11:34:00.000+03:00

Eilen oli hakutreenit lämpimässä säässä, ja tuulitreeniä haittasi tuulettomuus... Korni löysi ekan maalimiehen hyvin, mutta toisesta ei saanut hajua millään. Toisella maalimiehellä luulin ensin että Korni sai hajun, mutta se lähtikin juoksemaan ihan väärään suuntaan ja teki kaarroksen. Mentiin vähän lähemmäs, ja odoteltiin siinä tuulahdusta, ja kyllä Korni sitten lähtikin maalimiehelle, mutta en ole ihan vakuuttunut koko hommasta.

Tuossa vielä karkea piirros:

Tuo tuulensuuntakin muuttui välillä, joten sekin aiheutti hämminkiä. Vaikeeta on :)

Huh hellettä

2006-06-13T13:30:00.000+03:00

Eilen meillä oli tiukka ohjelma Kornin kanssa :P Aamu aloitettiin esineruudulla Pippa-aussien seurassa. Pippa haki ensimmäistä kertaa vierasta esinettä ja hapuilun jälkeen onnistui siinä hienosti ("miksette kertoneet että _tuon_ lelua tässä haetaankin?" :D ). Kornia taas ei olisi vähempää voinut kiinnostaa esineen haku. Virhe lienee ollut liian paljon häiriötä ympärillä. Harjoittelemme siis yksin vielä jonkin aikaa. Metsästä siirryttiin koirarannalle Mäntyluotoon ja Korni kahlasikin innoissaan merivedessä. Koirien harmiksi kassista löytyi vain yksi kelluva lelu, valitettavasti, ja vähän sanomistahan siitä tuli :D mutta pääasia, että molemmat pääsivät juoksentelemaan matalassa rantavedessä.

Päivällä oli vuorossa meidän rokotusreissu. En saanut autokyytiä 3½ kilometrin matkalle eläinlääkärille, ja harkittuani asiaa (helteen vuoksi) päätin, että kävellään hissuksiin tuo matka. Ja niin teimme. Silti tuli vähän sellainen olo, että ihmiset katsoivat minua kuin eläinrääkkääjää kun kuljetin koiraa läpi keskustan, kuumalla asfalttikadulla :/ Korni-parka. Mennen tullen Korni pääsi kuitenkin kastautumaan Kokemäenjoessa (ja joku voipi jo päätellä että missä paikassa kävimme) ja vettäkin oli mukana ja pysähdyttiin juomaan tasaisin väliajoin. Olin laskenut ajan "ihan hiukan" yläkanttiin, ja oltiin puoli tuntia etuajassa vastaanotolla. Onneksi siellä oli kuitenkin tilaa ja päästiin etuajassa sisällekin. Kornia hieman jännitti stetoskooppi, ja tutkimuspöytäkin, kun sitä laskettiin alaspäin. Suostui nousemaan matalalle pöydälle ja lääkärisetä sai kuunneltua sydäntä - ei kuulemma ollut edes pulssi korkealla :D terve poika. Korni seisoi erittäin kauniisti kun piikit laitettiin niskaan, häntä suorana alaspäin, vau :) Sitten pyysimme vielä lupaa käydä vaa'alla, mikä näytti noin kolmeakymmentä kiloa, aivan kuten olin arvellutkin. Ei muuta kuin takaisin kotia kohti. Kokemäenjoen kautta :D

Hakutreeni

Illalla oli vuorossa hakutreeni... Tuossa taas hiiiieno kuva :DD
Musta tulee vielä piirustusmestari tätä menoa :D Joopa joo.
Nuoli siis ilmaisee tuulen suunnan jotakuinkin. Ruskea pallukka luonnollisesti on Korni ja punainen maalimies. Tällä kertaa me emme "vieneet" maalimiestä, vaan MM meni piiloon koiran näkemättä. Mä en tiedä valehtelenko, jos väitän, että keskilinjalta maalimiehelle matka oli noin 5 metriä. Me tulimme keskilinjaa pitkin, (Korni on sitten komea ja arvokkaan näköinen ne liivit päällä), ja menimme lähetyspaikalle. Korni nosti nokan ilmaan ja lähti maalimiehelle. Se oli siinä. Toisella kertaa sama, mutta ehkä vielä hieman puhtaammin. Voisi sanoa, että harjoitus meni nappiin. Ai niin, ensimmäistä kertaa tuulitreeni tallatulla alueella. Ja olimme tällä kertaa eri paikassa, maasto kuivempaa ja "helpompaa".

Treeni: AGI

2006-06-09T17:13:00.000+03:00

Keskiviikkona käytiin ottamassa ohjaustreenejä aidoilla, kuva ohessa. Valssausta siis kuudella sekä pidemmältä lähetystä kahdella esteellä. Kornille on vähän epäselvää se, ettei aidan siivekkeiden yli suinkaan saisi hyppiä, joten ihan hyppäämistä pitäisi harjoitella.. Korni hyppäsi jopa mun siivekkeen yläpuolella olevan käsivarteni yli, joten tilanne on aika vakava :)

Eipä siinä sitten muuta. Enempi lelupalkkaa tulisi käyttää, tiedän, mutta kun ns. viettikestävyys ei Kornilla ole niitä parhaimpia, niin jää kovin lyhyiksi treenit. Tällä kyseisellä kerralla unohdin lelun kotiin ja käytettiin 0,5 litran vesipulloa, se oli jopa hauskempi kuin "tavis-lelu".

Mitäs muuta... Nähtiin joku päivä naapurin luovutusikäiset kaksi kääpiösnautseria, jotka huusivat kurkku suorana ja Kornin ilme oli lähinnä "voi jestas, lähetäänkö pois, kiitoos". Pari irtokissaa ollaan nähty, joita Korni _ei_ ole yrittänyt syödä, tämä on mielestäni aina mukavaa.

Eilen Korni oli mukanani luennolla ja osasi käyttäytyä hienosti, vaikka kaikki ihmiset pitikin moikata :roll: Maanantaina mennään rokotuksille. Korni ei ole ollenkaan niin avulias kuin Miru - Miruhan on sairastanut jo pentuna korvatulehduksen, silmätulehduksen, pissatulehduksen, nuorena sillä oli jalassa pitkällistä hoitoa vaatinut patti ja pattijalkaa liotettiin reissuolosuhteissa lääkeliemessä, sidottiin ja putsattiin... puhumattakaan ihottumista, silmävaivoista ynnä muista. Miru on siis tottunut siihen, että väännellään ja käännellään ja katsotaan ja arvioidaan ja hoidetaan. Kun taas Korni *huokaus* Korni on ollut TERVE, mikä on hieno asia, mutta eipä ole paljoa tarvinnut lääkärisetän käsiteltävänä olla. Paikka valittiin siten, että ei mennä enää samaan mestaan missä Korni pentuna otettiin väkisten tuolin alta piilosta ja pistettiin piikki niskaan, vaan yhteen toiseen paikkaan. Toivottavasti Korni kestää kuin mies.

Treeni : HAKU

2006-06-06T13:47:00.000+03:00

Eilen oltiin hakumetsässä. Tai no, oltiin ensin kentällä ja sieltä metsään. Kentällä otettiin parit liikkeet ihan itekseen jossain nurkassa ja muutoin harjoiteltiin vain olemista (pitkän tauon jälkeen). Pitkästä aikaa mä itsekin nautin kentällä olosta aivan eri tavalla kun sai vain hengailla ja olla, juoda kupposen kahvia, tehdä koiran kanssa muutamat liikkeet ja jutustella ihmisten kanssa. Se oli mukavaa.

Hakutreeni

Otettiin tuulitreeni-systeemillä kaksi hakua. Vaikealta tuntui sopivan paikan löytäminen, piilon löytäminen, jopa tuulen suunnan määrittäminen (tuuli oli puuskittaista ja hiukan pyörteistä :D). Maalimies kuitenkin saatiin vietyä metsään ja kierrettiin sitä hakemaan. Maasto oli melko vaikeaa myös, ja jouduttiin esim. ylittämään yksi lätäkkö alittaen samalla kaatunut puunrunko, heh. Sen jälkeen Korni saikin hajun ja lähti ohjuksena etenemään. En alkanut pidättelemään, vaan päästin hihnasta irti ja annoin mennä. Hieno suoritus, vaikka itse sanonkin.

Toka maalimies ei mennyt niin "loisteliaasti". Taidettiin tehdä siinä pieni kämmi kun päästiin puun juurelle ja ohjasin MM:n sittenkin takana olevan isomman puun taakse, missä olisi helpompi piilotella. Kun sitten Korni etsi, niin se juoksi ensin sen ensimmäisen puun luokse, edeten kuitenkin saman tien sen 1-1,5 metriä paikkaan missä MM oli... Myös alku oli hiukan hapuilua tässä toisessa - Kornilla tuntui olevan intoa painua metsään mutta en saanut selviä signaaleita siitä, että sillä olisi haju. Ehkä sillä oli, ehkä ei, mutta odotin sen verran että näin nenän nousevan ja nuuskauttavan ilmassa. Hienointa oli ehkä se, kun oltiin viety maalimies ja Kornista näki innon lähteä hakemaan :)

Viikon päästä taas.

Agia

2006-05-31T15:47:00.000+03:00

Oltiin ageilemassa taas. Korni oli innosta soikeena kun aloitettiin, mutta loppua kohden hiipui. Ensin otettiin hyppyharjoituksia, kaksi paria aitoja perätysten. Hieno Paintilla tehty kuva tuossa vasemmalla, kun en jaksa selittää...
Erityisesti oikealla puolella ohjaus tuntuu erittäin vaikealta, ei mun mielestä, mutta Korni ei jotenkin osaa seurata sitä, eikä irrota niin hyvin. Noissa molemmissa olin siis keskellä ohjaamassa. Vauhtia piisasi alkuun niin että tarkkana tosiaan saa olla. Koska mun käsi ei voi ylittää estettä Kornin kanssa, niin ensi kerralla katsotaan hiukan yksityiskohtaisemmin sitä aidalle lähetystä :)

Keppejä otettiin jälleen, kuuden sarjaa, kepit vinossa - en ymmärrä koska ikinäkään saan ne ylös. Lisäksi huomasin että ehkei kannata _aina_ viedä sitä namia keppien toiseen päähän odottamaan. Joku kun ei osaakaan mennä ellei sitä käydä sinne laittamassa :roll:

Pituus otettiin uutena asiana, kolmella lankulla. Lähettämisharjoitusta kaipaa tämäkin.

Rengas. Ihan ok, mutta joku kumma haju maassa juuri sillä kohtaa sai keskittymiskykyä herpaantumaan. Ärsyttävää.

Kaiken kaikkiaan treeni meni ihan hyvin, aidoilla ohjautui hienosti. Kepeillä täytyy edetä hitaammin.

Agilitya

2006-05-30T07:16:00.000+03:00

Kauden ensimmäinen agi-treeni takana, jee. Otettiin pelkkää ohjausta aidoille, kepit ja rengas. Kaikki esteet on vielä talvitelalla ja enempää ei jaksanut pystyttää tavaraa :D Ekalla vuorolla Korni oli sekaisin ja tuntui siltä ettei keskittynyt ollenkaan asiaan - olisi vain halunnut syödä ruohoa :roll: Sama juttuhan on kun vien Mirua ja Kornia niitylle juoksemaan, molemmat rouskuttavat kilpaa ruohoa ja ei puhettakaan mistään juoksemisesta. Ihme lampaita. Aidat ja niille ohjaus on tietysti alkutekijöissään ja mun täytyy nyt opiskella askelkuvioita ja miettiä seuraavaa treeniä (joka on huomenna?). Kepit meni hienosti, mikä käytännössä tarkoittaa sitä että Korni meni keppien yli vaikka nostin kulmaa aika paljon, vähän kerrallaan. Ja sitten rengas, siitä Korni tuntui suorastaan nauttivan :)

Viikon kuluttua päästään muuten taas hakumetsälle, jipii :)

LTE Ulvila 21.5.2006

2006-05-21T13:26:00.000+03:00

Tänään oli se kauan odotettu luonnetesti. Mä suljin täysin kaikki ajatukset pois päästäni, kun en kuitenkaan osannut mitään odottaa. Kaikki on mahdollista oudoissa olosuhteissa. Asenteenani oli 'lähteä testiin maleksimaan' ja katsoa miten Korni suhtautuu eteentuleviin asioihin. En tiedä kuinka paljon yritykselläni olla rennosti sitten oli merkitystä.

Pisteet:
Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +2 suuri hillitty
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Suhtautuminen ampumiseen + laukauskokematon
Yhteensä 173 p.

Tuomareina olivat Irene Puputti ja Kai Tarkka

Jos kertoisin hiukan eri osioista. Ensimmäisenä oli tietysti juttelutuokio tuomarin kanssa. En katsonut tarpeelliseksi kertoa holskujen erityispiirteistä ;) Sen sijaan kerroin, että kotona on toinenkin koira (joka ei ole johtajan asemassa). Kerroin kysymysten perusteella, että Kornilla ei ole ollut epämiellyttäviä kokemuksia ihmisistä, ei ole oikeastaan kuullut laukauksia koskaan, ei pidä ilotulitteista (etenkään niistä viheltävistä), on hieman epävarma ja arkuuttakin on esiintynyt. Siinä jutellessa Korni itse asiassa murisi pienesti toiselle tuomarille, joka seisoi ja katseli muutaman metrin päässä. Luoksepäästävyydessä ei kuitenkaan ollut ongelmia, eikä Korni edes mennyt selälleen vaan otti rapsutukset vastaan päätä sivulle kääntäen. Voi olla että hymyilikin :)

Tämän jälkeen tuli leikittämisosio. Korni tarttui keppiin kiinni ja sivustakatsottuna näytti siltä että repikin hiukan, arvostelun mukaan ei oikein kestänyt vääntöä. No, musta oli aika hyvin että se edes suostui leikkimään siinä tilanteessa, vieraan ihmisen kanssa. (Juuri tiistaina hakutreenissä _ei_ tarvinnut käyttää lelupalkkaa, ei kelvannut siinä tilanteessa). Sitä paitsi sellainen keppi on Kornille vieras lelu :D

Sitten kelkalle. Ai niin, Korni pääsi multa kaksi kertaa irti, toisen kerran leikkiessä ja toisen kun lähdettiin katsomaan kelkan lähtöpaikkaa. Niin, Korni räyhäsi kelkalle, oli matalana, karvat pystyssä, säpsi mielestäni välillä taaksepäin. Lähestyi kuitenkin kelkkaa, eikä mennyt hirveää aikaa siinä että uskalsi tulla nuuskimaan ja meinasi ottaa ukkelin päästä ottamani pipon suuhunsakin. Porin keskustassa oleva Salinin patsas taitaa olla huomattavasti pelottavampi kuin kelkkaukkeli ;)

Tämän jälkeen oli vuorossa puolustushalun mittaaminen. Testitilanteessa tuomari esittää aggressiivista hyökkääjää, joka uhkaa koiraa ja tätä taluttavaa omistajaa. Testissä seurataan, mihin kohtaan koira asettuu hyökkääjään nähden. Korni oli ihan hyökkäämässä tuomaria kohti, haukkui ja oli menossa kohti. Kuitenkin Korni rauhoittui heti kun tuomari oli taas mukava, samantien, ja lähti hänen mukanaan pienen matkan päähän. Tämän jälkeen oli luoksekutsu, eikä siinäkään ollut mitään erikoista, paitsi että Korni tuli mun ohi, kävi moikkaamassa toisen tuomarin ja tuli vasta sitten mun luo. Pöh.

Sitten mentiin räminätynnyrille, jota edelsi sateenvarjon avaaminen kulman takaa. Korni luonnollisesti säikähti sateenvarjoa, ja kaarsi hieman kun jouduttiin kulkemaan samasta paikasta. Ei kuitenkaan säikkynyt paljoa mun mielestä (mun asteikolla). Tynnyriä Korni tietty pelästyi myös, mutta oli oikeastaan samantien menossa katsomaan, että mikäs hiivatti se oli. Haistoi tynnyriä ja kusi viereiseen puskaan, se olikin sitten siinä.

Seuraavaksi pimeä huone. Tää olikin Kornille vaikea. Sain yskäistä monta kertaa ja kuiskata monta kertaa, ennen kuin Korni tuli luokse. Toisaalta heti kun kuiskaus oli sen verran äänekäs, että äänen tunnisti paremmin, niin Korni tuli. Arvostelussa tästä tuli sanomista, että koira ei kyennyt käyttämään hyväkseen sitä aggrea ja taistelutahtoa(?) kerätäkseen itsensä ja lähteäkseen etsimään mua. Toimiakseen yksin. Näin sen ymmärsin. Ilmankos mulla on usein sellainen olo, että mihin Korni joutuiskaan ilman mua :roll:

Sitten seinään kiinni ja hyökkäys. Korni haukkui ja vaikutti valmiilta puolustamaan itseään, häntä vispasi vaakatasossa sivulta toiselle ja asento mielestäni oli etukenoinen. Taas hyökkäyksen jälkeen Korni palautui välittömästi. Tää jos mikä on mun mielestä hämmästyttävää.

Laukaukset viimeisenä: Korni säpsi laukausta, mutta remmi pysyi löysällä, tai ainakin Korni pysytteli lähellä. Kaksi laukausta taisi tulla. Korni tuli mun viereen... ei siinä mitään ihmeempää ollut. Meidän jälkeen oli muuten lk collie joka laukausten ajan vaan haisteli puskaa, ja tuomari sanoikin, että ok, kiitos, ja voit nyt ottaa koiralta tulpat pois korvista :D Hyvä tapaus.

Tuomarikommenttia:
Toimintakyky eli rohkeus +1 eli kohtuullinen. Puolustus, terävyys ok, mutta sitten taistelutahto ja puolustushalu, aggret jää pois kun on yksin, ei toimi.
Terävyys (+3). Vastaa nopeesti, ei kuitenkaan ihan koko kalusto paljaana. Puolustaa tosissaan mutta palautuu hyvin.
Taistelutahto (+2). Saa suoran vedon sieltä, mutta vääntäminen puuttuu. Voi käyttää motivoinnissa.
Hermorakenne (+1). Pikkasen kuormittuu, tulee läpi sieltä, pientä läähätystä, levottoman tuntusta, ei kuitenkaan pahasti.
Temperamentti (+3). Yllättävää holskulle, että vaan vilkas. Hyvät väistöt, ei suunnatonta pakoa, tulee tutustumaan. Huomio ei hajoa, se otetaan vastaan mikä tulee. Toisilla holskuilla esim. hirveetä pomppimista sillon kun ei tapahdu mitään.
Kovuus (+1). Hieman pehmeä. Hiukan kyyryssä, polvet taipuneena, pimeässä varovainen liike ettei astu esineiden päälle. Toisaalta kun on terävyyttä ja puolustushalua -> ihan hyvä ettei niin kova.
Luoksepäästävyys (+3). Meni hienosti. Palautui, otti ystävällisesti vastaan.
Laukauspelottomuus, (+) laukauskokematon. Säpsii, ei yritä karkuun, remmi pysyy löysällä.

Kaikki sekavuudet näissä kommentissa johtuu mun pikakirjoituksesta :)

Illalla oltiin vielä harjoittelemassa keskiviikkoista esitystä varten. Aika laiskaa oli :D Mä katsoin euroviisuja viime yönä myöhään ja uni ei oikein tullut ja aikaisin piti herätä, plus testin aiheuttama jännitys, jonka oikeastaan huomasin vasta testin jälkeen kun se purkautui... ja tietysti olin kovin onnellinen hyvästä tuloksesta :) Suomi voitti euroviisut ja Korni sai 173p. luonnetestistä, kiva päivä!

Tuulitreeni

2006-05-17T12:41:00.000+03:00

Jospa kertoisin hieman tiistaisesta hakutreenistä. Maanantaina oli haun teoriaa, ja tiistaina sitten päästiin metsään kokeilemaan hakua käytännössä. Kouluttajana oli Jenni Kähkönen, joka selitti hyvin asiat ja laati monipuoliset harjoitukset metsässä. Kornille tehtiin ns. tuulitreeni, eli "vietiin" maalimies omalle paikalleen tuulen takaa, minkä jälkeen kierrettiin keskilinjalle "haistelemaan". Tämä toistettiin kahteen kertaan, ja tavoitteet saavutettiin: a) Korni oli kiinnostunut maalimiehestä b) Korni otti hajun ilmasta (vaikkei ehkä suoranaisesti tajunnut että maalimies on se the ultimate goal) c) Korni johdatti maalimiehen luo ja söi makkarat innokkaasti. Itselle jäi sellainen kipinä, että tätäpä voisi tehdä enemmänkin, vaikka hakutreenit ovatkin aikaavieviä. Mikäpä olisi sen mukavampaa kuin rämpiä metsässä kaatosateessa ja kykkiä kuusen alla ja odottaa että koira löytää :D

Toimin myös maalimiehenä 4 kk ikäiselle bokserinpennulle - nuorna on vitsa väännettävä vai miten se sananlasku menikään :D

Mä kyhäsin muuten pikaisesti ns. kuukkarilaisen hakurullankin :P vanhasta lelusta ja pannasta. Ainakaan Kornilla ei ole nouto-ongelmia, päin vastoin, luulisin että rulla voi mennä suuhun vähän liiankin helposti :roll:

Huomenna on vuorossa se luonnetesti :o

Näyttelykäynti

2006-05-14T16:25:00.000+03:00

Hullun hollantilaisen omistaja hehkuu. Oltiin tänään siellä Harjavallan näyttelyssä. Tärkeimpänä motivaattorinamme oli 'tehdä joskus jotain', harjoitella esiintymistä ja suurimpana haaveena oli se, että esiintyminen menisi itseämme nolaamatta :D Korni oli ainoa luokassaan ja sai vaaleanpunaisen nauhan. Jo se sai omistajan lähes kyyneliin :D ...mutta ilo ei loppunut vielä siihen, vaan Kornista tehtiin myös PU1 (kaikkien kahden muun juniorikoiran kanssa kilpailtaessa) ja luonnollisesti myös VSP (toki ROP olisi jo ollut liikaa) sertin kera. Olipa hassu tunne, kun kehäsihteeri kysyi, että voiko koira ottaa vastaan sertin, niin tuli sellainen epäusko että ai jaa, meille vai :D Että nyt on sitten ruusuketta ja pokaalia :roll: Tavallaan hassua iloita tuollaisesta, kun en itse niin kauheasti näyttelyistä perusta, mutta kyllähän se hyvältä tuntuu. Itse asiassa menestystäkin paremmalta tuntuu se omien rajojen ylittäminen - meillä on nyt sitten järjestyksessä tullut EVA, H, EH ja nyt tämä ERI, onpa huvittavaa :) Ja riittää pitkäksi aikaa tältä saralta.

Harjavalta 14.5.06
tuomari: Annemarie Thomassen, Ruotsi

[vapaa käännös]3-vuotias. hyvä, urosmainen pää hyvinasettuvilla korvilla. tummat silmät. saksipurenta. erinomainen pigmentti. elegantti uros hyvillä mittasuhteilla. hyvä liikkuminen. underbart* luonne.[/vapaa käännös]

Tuo * on pakko suomentaa usealla sanalla koska siitä tulee hyvä mieli :D
underbar = erinomainen, ihailtava, ihana, ihastuttava, suurenmoinen, uskomaton

Aikaisemmissa näyttelyissä on mainittu esim. temperamentet inte ok, agressiva tendensar (pentuluokassa). needs ringtraining that the judge will be able to touch him. hieman levoton luonne. behavior must improve. LOL

Hakumetsässä

2006-05-13T17:30:00.000+03:00

Tänään on ollut vaihteleva sää, välillä sataa vettä ja välillä paistaa aurinko. Ja tuulee, tietysti, kun rannikolla ollaan. Onneksi vain yksi sadekuuro "haittasi" haun harrastamista, ei sen enempää. Korni sai juosta muutaman "äijän" perään ja ihan innokkaasti se menikin. Olisi tosin tullut innokkaasti poiskin (mitä sitä nyt pitkää aikaa yhteen vieraaseen ihmiseen keskittymään), mutta nakit saatiin syötettyä. Ei paha ollenkaan :)

Koehandlaus meni yhtä innolla kuin haut siinä mielessä, että kiire olisi ollut - suunnalla ei väliä :D Korni antoi hienosti katsoa ja hampaat ja kokeilla pallit, juoksu ei mennyt yhtä mallikkaasti... Pitäisiköhän viedä Korni pienelle pyörälenkille huomisaamuna, miettii omistaja katala katse silmissään ;)

Hitsi, mä luulin eilen, että flunssa alkaa olla jo takanapäin kun ääni oli lähestulkoon normaali. Mutta nyt kun on ääntä taas joutunut käyttämään, niin se on käheytynyt ja pelottaa että kurkku ei parane koskaan. Mälsää.

Tapahtumarikas toukokuu

2006-05-10T18:18:00.000+03:00

Sain paikan Kornille luonnetestiin 21.5.06 - siihen on vain 1½ viikkoa, jaiks. Vähän jänskättää, että miten jätkän käy, mutta toisaalta mua jännittää vielä enemmän sunnuntainen näyttelyreissu. Milla koehandlaa Kornia lauantaina eikä mun tarvitse itse esittää sitä (kiitos, Milla, suurkiitos!). Ohjelmassa on myös kahden viikon kuluttua mennä pitämään temppunäytös Kornin kanssa eräässä koululaistapahtumassa. Hmm, veri interesting :)

Korni ja villi luonto ;)

2006-05-04T11:31:00.000+03:00

Nähtiin eilen varsinainen luontoihme, peltomyyrä keskellä asutusaluetta :o Oltiin illan viimeisellä pisutuksella (keskiyön aikaan..), ja siinä se ylitti tietä meidän nokan edestä. Miru ei tietenkään nähnyt koko elukkaa, mutta Korni kyllä huomasi. Kaipa Korni olisi syönyt sen jos ei olisi ollut hihnassa. Annoin Kornin katsoa otusta lähempääkin, varoen silti nokkakosketusta (mahdollisten tautien varalta). Uteliaana Korni sitä katsoi, ja osasi kai yhdistää sanat "ei ota", mitä ollaan käytetty kun rotat vilistää vapaana asunnossa, eikä edes yrittänyt "ottaa" myyrää. Sitten annettiin myyrän kipittää eteenpäin, jonkun pihatuholaiseksi :D

Mirulla oli tänään eläinlääkäri. Varmistettiin, ettei rinnasta löytynyt patti ole mikään lipoomaa vaarallisempi. Eikä se lääkärin mielestä ollut, jatkamme siis tilanteen seuraamista. On se eläinlääkäri vaan jännä paikka, sinne on aina kauhea kiire, mutta vielä kiireempi on pois. Jalatkin hiukan tutisi tutkimushuoneessa. Ai niin ja käytiin vaa'alla... pari kiloa on tullut lisää, ehkä jopa neljä, riippuen mihin vertaa. Voipi olla, että Mirulla alkaa pieni kevennyskuuri.

Esineitä metsässä

2006-05-02T20:00:00.000+03:00

Korni ja mä suuntasimme metsään tänään ja tehtiin pari esineruutua. Tai no, esineruutu ja tarkkuusruutu, tarkemmin sanottuna. Päädyimme varsin sammaleiselle ja kostealle alueelle ja tajusin että saappaiden raahaaminen olisi ehkä sittenkin kannattanut :) Onneksi oli kakkapusseja taskussa (käyttämättömiä, luonnollisesti), joten vetäisin sellaiset jalkoihin kastumisen estämiseksi. Ihan hyvä niksi-pirkka -konsti :D Koska kyseessä oli Kornin ihka eka esineruutu, talloin vain ~5 metriä sivultaan olevan neliön. Haju jäi varmasti hyvin kosteaan sammaleeseen. Piilotin kolme esinettä, pallon, lelun ja jääkiekon.

Korni oli innoissaan, huomasin sen, mutta mulla iski myös epäilys ettei se ihan tajua mistä on kyse. Olin näyttänyt leluja ennen piilotusta, mutta selkeästi se ei muistunut mieleen. Supattelin Kornille hiukan sen perusasennossa ollessa, missä lelu, etsi lelu, ja lähetin matkaan. Todennäköisesti Korni näkikin esineet, mutta ei tuonut niitä. Koira takaisin linjalle ja uusi käsky, "tuo", ja tätä tietysti hoin myös Kornin ollessa ruudussa. Ja tulihan se jääkiekko sieltä. Alueen rajoista Kornilla ei kyllä ollut mitään hajua, kirjaimellisesti. Tuulen ansiosta Korni kulki hiukan toisen laidan ulkopuolella, mutta välillä meni siksakkia ihan muuallakin...

Vaikeinta oli saada ensimmäinen esine ylös. Kun se oli onnistunut ja Korni tajusi, että siitä tulee ne kehut ja palkka, eikä alueelle suinkaan ole esim. piilotettu nakkipaloja, niin homma alkoi sujua. Pari muuta esinettä löytyi suht helposti. Innostuneena onnistumisesta piilotin yhden lelun vielä uudelleen ja sillä sitten leikittiin palkaksi. Sitten Korni meni huilaamaan siksi aikaa, että tein tarkkuusruudun.

Tein tarkkuusruudusta alle neliömetrin kokoisen ja piilotin sinne 20 centin kolikon. Tää oli oikeastaan aika ex tempore -idea... alunperin piti tehdä makkararuutua, mutta mutta, makkarat unohtui kotiin :roll: Kornin ruudussa pysyminen oli tässäkin heikkoa ja turhautuneena Korni olisi tuonut merkkitikut mulle. En jaksanut piinata Kornia kovin kauaa, vaan osoitin suurinpiirtein kohdan mistä kannattaisi etsiä ja nousi se kolikko sieltä sitten auttamalla. Tän ekan kerran tarkoituksena oli kuitenkin hiukan nähdäkin, että miten homma toimii ja luulen, että ensi kerralla osaa varautua paremmin. Ja Kornikin toivottavasti muistaa mitä ollaan tekemässä :)

Toimitsijakurssia ja naksuluento

2006-04-28T14:38:00.000+03:00

Viikko sitten oli se Koetoimitsija 1 -kurssi. Varsin simppeli juttu. Vaikeinta oli ehkä se, että paikalla oli odottamani kymmenisen hengen sijaan hurjasti enemmän (20? 30?) ja pienessä kellaritason kerhotilassa meinasi lähes paniikkihäirää pukata päälle :D Nyt katsastellaan PK-puolen Koetoimitsija 2 -kurssia jostakin, vaikkei mikään kova kiire olekaan, kun noita vapaaehtoistöitä tuntuu riittävän muutenkin.

Korni oli sunnuntaina Naksuluennolla mukanani. Voi mikä järkytys. Pyöräiltiin paikan päälle ja se tuntui vieneen Kornin voimat täysin. Vielä kun otettiin muutama temppu testimielessä, niin Kornilta oli veto pois, vaikka palautumisaikaa oli reilun puolen tuntia luennon alkuun. Kyllä hävetti puhua naksuttimen innostavasta ja motivoivasta vaikutuksesta :D

Jumppakärpänen

2006-04-13T12:39:00.000+03:00

Kornista on tulossa varsinainen jumppa(pers)kärpänen. Ensimmäinen episodi oli kun innostuin tekemään lihaskuntotreeniä olohuoneessa. Korni tarkkaili noin 10 sentin päästä touhua hyvin valppaana. Vauhdikkaampiin liikkeisiin olisi mielellään osallistunutkin mutta olin hiukan toista mieltä asiasta. Siispä holskunpoika joutui vain katselemaan vierestä. Noin puolen tunnin kuluttua homma ei Kornista tuntunut enää ihan niiin kiinnostavalta ja Korni siirtyi aitio paikalta viereiseen huoneeseen, kuitenkin tarkkaillen koko ajan tapahtumia. Onhan se toki fenomenaalista kun mamma jumppailee :D

Eilen oltiin siellä kuntopolulla. Sain niin tuimia katseita osakseni, että piti oikein miettiä miten se laki menikään - koirilla on oikeus kulkea pururadoilla, mutta ne on pidettävä kytkettynä. Korni oli kytkettynä, joten asiassa ei pitänyt olla ongelmaa. Paluumatkalla sain makeat naurut kun Korni kävi kahlaamassa viereisessä ojassa, yritti kalastella jäähileitä sieltä sekä ruopata ojan pohjaa... Ohikulkijat todennäköisesti tekivät oman arvionsa koiranulkoiluttajan henkisestä tilasta :D Kotiinpalattua sitten (kun Korni oli käynyt pesulla ja pyyhkeessä) tein Kornille palauttavat venyttelyt. Ja kuinka huvittavaa sekin oli. Selkeästi Kornissa on jonkinlaisen joogin luonnetta, koska tuntui jopa nauttivan venytyksistä. Tai sitten nautti vain siitä että mamma räplää, mikä lienee todennäköisempi vaihtoehto.

Kevättä rinnassa

2006-04-12T17:16:00.000+03:00

Innostuttiin lähtemään oikein kuntopolulle tänään, kun lumet on sulaneet niin että maa pilkottaa. Kornista oli huomattavasti mukavampaa juoksennella polun vieressä kulkevassa ojassa ja mikäpä siinä. Ulkona on joka tapauksessa niin kuraista, että hyvä vaan että huuhtelee enimmät pois :D

Maanantaina oli viimeinen ilmoittautumispäivä Harjavallan näyttelyyn (14.5.06) ja sikäli kuin Ärrän täti leimasi kirjeen oikein, niin meidänkin ilmoittautuminen pitäisi olla asianmukaisesti voimassa :) Nyt alkaakin sitten handlerin haku, koiran esittäminen näyttelyssä kun on kamalinta mitä tiedän. Onneksi nyt on Match Show'ejakin lähestulkoon joka viikonloppu (siltä ainakin tuntuu) eli voisi vaikkapa käydä treenaamassakin sitä roplaamista.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa Koetoimitsija 1 -kurssi, muutenkin tuntuu siltä, että alkaa olla kaikenlaista koirajuttua kun kesä koittaa. Yhdistyksen treenit alkavat ja sitä rataa. Meillä toivottavasti alkaa agi-treenit. Sitä ennen Korni pääsee "esiintymään" ensi viikon naksutinluennolla :D

Korni täytti vuosia

2006-03-26T15:58:00.000+03:00

Korni täytti eilen 3 vuotta. "Lahjaksi" Korni sai rotille aiotun kissanruoka-pateen lorauksella kermaa päällä. Maistui hyvin :) Hmm, ihmisten iässä Korni olisi 21-vuotias (7x säännön mukaan). Senhän pitäisi nyt sitten olla aikuinen. Täytyy muistaa kertoa sille :D

Eipä mitään ihmeellistä

2006-03-22T13:23:00.000+02:00

Tuossa joku päivä Korni pelästyi pikkupoikia. Pojilla oli lelu tms., joka naksui kummallisesti. Korni pelkäsi naksumista. Ei se siis kuulostanut silti naksuttimelta :) Korni meni taas ihan kummaksi, häntä suorana alas, alkoi täristä. Sama juttu oli silloin kun lumia tippui katolta, kauhea tärinäkohtaus. Tuntuu siltä, että tää talvi on rankkaa aikaa, onneksi kevät on tulossa.

Korni sai kuitenkin kehuja luentoseuralaisuudestaan, mulla on kuulemma hyvin koulutettu koira. Se lämmitti mieltä :)

Ai niin, jos joku lukee näitä kirjoituksia niin tuolla alareunassa on aina sellainen "comments" -kohta, sinne saa jättää viestiä jos uskaltaa...

Ponkumista

2006-03-15T23:24:00.000+02:00

Holsku laskeutuu maan pinnalle...

Katastrofi

2006-03-15T16:57:00.000+02:00

Katastrofi uhkaa meitä. Puutaloasutusalueemme on muuttunut kuin vaaralliseksi miinakentäksi. Joka puolella näkyy ja kuuluu talojen katoilta vyöryvien lumimassojen äänet. Yritämme selviytyä. Päätän raporttini tällä kertaa tähän, jos meistä ei enää kuulu, olemme jääneet lumen alle.

Korni luennoitsija

2006-03-12T18:49:00.000+02:00

Korni oli tänään mukana pitämälläni luennolla. Ilma oli taas niin kertakaikkisen ihana, että oli mukavaa pyöräillä (pitkästä aikaa) Kornin kanssa paikalle. Matkalla sattui nolo juttu, mikä oli täysin oma vikani. Kulman takaa ilmestyi koira omistajineen ja säikähdin a) siksi, että pyörällä toisten koirien ohitukset saattavat joskus olla hiukan jänniä, ainakin noin läheltä b) koska lähestulkoon ajoimme parivaljakkoa päin. Löin jarrut pohjaan, minkä seurauksena pyörä liusui ja kaatui ja minä kaaduin perässä, tein oikein kunnon mahaliu'un :D Samalla huudan ärräpäitä Kornille, että tulee viereeni. Toisen koiran omistaja katsoo pitkään ja niin myös koira, mä olen aivan lumessa ja taputtelen enimpiä pois jaloista ja vartalosta. Kornin käskin maahan odottamaan. Mies katsoo niin tiiviisti että katson parhaimmaksi ilmoittaa, että olen aivan kunnossa ja hymynkin sain tiristettyä :)

Se on kumma miten kaatuessa tai muuten mokatessa eka reaktio on katsoa, että näkikö kukaan. Kyllä mäkin katsoin, mutta ei mulla mikään kiire ollut paikalta, puhdistelin lumia, noukin pyöräni ja reppuni rauhassa ja lähdin luennoimaan siitä koirakoulutuksesta =D Läheiseltä linja-autopysäkiltä aistin muutaman katseen, mutta sattuuhan näitä..

Korni oli luennolla välillä hieman levoton, olisi myös halunnut mennä tutustumaan kaikkiin ihmisiin. Olin ladannut valmiiksi pari aktivointipalloa ja katsoin parhaimmaksi heti alussa laittaa Korni leikkimään toisen kanssa. Se väsytti Kornia ja niin Korni nukkui jaloissani. Paitsi että välillä herätin Kornin näyttämään jotain ja silloin herättiin ja oltiin taas hetki levottomampia. Kaiken kaikkiaan Korni oli mielestäni hienosti apuna :P

Meille, teille vai metsäteille?

2006-03-11T16:30:00.000+02:00

Korni treffasi tänään aussie-tyttö Pipan mukavan luontokävelyn merkeissä. Pippa on varsin itsetietoinen nuori nainen (2-vuotias), mutta hyväksyi silti Kornin lenkkikaverikseen :) Välillä Kornia tuntui kiinnostavan enemmän puiden merkkailu kuin tyttöseura, mutta jonkinlaista leikkiä saivat aikaiseksi. Kornia kyllä jännitti sen verran taas, että vatsakin meni sekaisin ja vähän väliä kaveri oli puskan juurella, mutta sen jälkeen juoksentelu sujui taas hyvin.

Kornin tyyli oli herrasmiesmäisesti varmistella tietä ja välillä emäntä sai kutsua takaisinpäin. Oli emäntä niin tylykin kerran, että jätti ilmoittamatta polulta kääntymisestä - ihan kuin tahallaan olisi yrittänyt johtaa harhaan pientä holskunpoikaa :o Matkan varrella nähtiin yksi heppa-hevoinenkin, tai ainakin ihmiset näkivät, koiria harhautettiin teettämällä palkitsemisen arvoisia liikkeitä. Pippa tosin löysi todisteen hevoisen läsnäolosta - jäätyneen lantakokkareen. Korni ei ymmärtänyt hyvän päälle ennen kuin uteliaana meni kurkkimaan mitä Pippa syö. Aika uskaliasta, lähtöhän sieltä tuli aika nopeasti kun Pippa puolusti aarrettaan. Niin Kornikin osasi jo arvostaa kikkaretta ja jopa varasti kyseisen objektin myöhemmin salakavalasti, joskin emäntä puuttui asiaan ja pakotti luovuttamaan saaliin henkistä ylivoimaa käyttäen.

Metsälenkki oli erittäin rentouttava (pienen pieni holsku makaa kippurassa sohvalla) ja mukava, kiitokset Pipalle ja omistajalle :)

Peruuttamista

2006-03-10T17:50:00.000+02:00

Tänään taas ryömittiin takaperin. Korni tarjosi jo itse liikettä, mutta siinä tapahtui taas kuumenemista -> takapää nousi ylemmäs mitä tarkoitus = ei oikea suoritus. Pidensin liikettä hieman. Korni ottaa kerrallaan sen muutaman askeleen, mutta vaadin sen kahteen kertaan ennen palkkiota, meni ok.

Palauteltiin mieleen "back"-liikettä, eli ohjaajan ympäri peruttamista (löytyy kotisivuilta Kornin päiväkirjasta). Otin pari kertaa yhden kierroksen, kerran kaksi kierrosta ja kerran kolme kierrosta. Hieman siinä vielä tapahtuu ohjaajasta irtautumista kierroksen vaihtumishetkellä... Lienee aiheellista ajoittaa naksu siihen kohtaan.

Joku saattaa ihmetellä miksi opetan Kornille kaikkia hyödyttömiä temppuja. Nämä temput ovat paitsi hauskoja niin myös perusta sille josko joskus saisimme sen koiratanssi-esityksen valmiiksi :) Sitä paitsi on jännä nähdä mitä kaikkea koira voi oppia.

Uusi naksutin

2006-03-08T17:34:00.000+02:00

Saatiin tänään uusi i-click naksu postissa, ja pitihän sitä hyödyntää tuon ryömimisen opettelussa heti ja kokeilla miten Korni reagoi. I-clickissä on aika pieni ääni, juuri hyvä ja tuntuu muutenkin käteen sopivalta. Käytin taas kosketuskeppiä, ja otin käskyäkin jo mukaan, "peruu". Sessio meni ihan kivasti, Korni jopa tarjosi liikettä ilman keppiä tai käskyä muutaman toiston jälkeen (eteiskäytävässä :D ). Jos namit loppui keskellä käytävää niin Korni jäi makuulle odottamaan että hain lisää ja jatkettiin.

Yhdessä vaiheessa Korni hieman kuumui ja sitten sieltä tuli "kaks tassua" ja seisaaltaan peruuttamista ynnä muuta. Sitten pidettiin pieni breikki. Sen huomasin, että jos Korni hiukkaakaan innostuu enemmän niin peruuttaminen tapahtuu sellaisessa kumartamisasennossa ja sille linjalle ei kannata lähteä. Mun mielestä harjoitus meni niin hyvin, että yritin hiukan kuvata videollekin, mutta liian vaikeaa vielä samalla kun houkuttelee toimintaa esiin.

Temppuilua, temppuilua, temput on kivoja

2006-03-08T03:08:00.000+02:00

Olen yrittänyt opettaa Kornille "takaperin peruuttamista maassa" kuten mitään ajattelematta kirjoitin eräälle palstalle. Oikeasti kyseessä on siis ryömien peruuttaminen. Mietin vain jotakin uutta kivaa temppua, ja Kornihan osaa jo peruuttaa, joten ajattelin että se voisi sujua ryömienkin. Ensimmäiseksi otin tietysti namipalan käteen ja pyysin Kornin maahan. Laitoin namikäden Kornin rintaan kiinni ja kyllähän se peruutus sieltä tuli. Ensin Korni pyrki nostamaan takapäätään, mutta kun otin ensin vain pientä liikahdusta niin liike alkoi sujumaan. Muuten ei sujunut, sillä Korni yritti saada nameja kädestä keinolla millä hyvänsä.

Seuraava älynväläys, kun Korni jo hiukan hahmotti mistä on kyse, oli laittaa namipalat toiseen käteen ja houkutella toisella. Tämä onnistui hienosti. Mutta sitten tajusin, että voisihan siinä kosketuskeppiäkin käyttää, duh. Ei tarvitsisi kumarrella niin paljoa, eikä koira olisi kädessä kiinni, tai muuten hämääntyisi siitä. Jeps. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että liike on saatu aikaiseksi. Parhaimmillaan peruuttaminen tällä hetkellä on pieniliikkeistä, jolloin koira pysyy paremmin alhaalla, ja noin 3-4 "askelta".

Seuraavaksi tarvitsisi vain muokata liikettä pidemmäksi ja liittää käsky. Korni on jo alkanut unohtaa ns. orava-asennon eikä tarjoa sitä joka päivä, ehkäpä tästä saataisiin uusi hitti ;)

Kornin blogi

2006-03-04T08:49:00.000+02:00

Juu, avasin siis tällaisen ja tarkoitus on jotain välillä kirjoitellakin. Koulutusjuttuja ja ihan yleistä lätinää. Josko kynnys kirjoittaa madaltuisi, kun ei tarvitse lähettää palomuurin ylitse nettisivuille ja muotoilukin käynee hieman sujuvammin, toivoakseni.

Tänään oli ainakin ihana aamu ulkoilla koirien kanssa,

Tuorein havainto: 04.03.2006 09:00
lämpötila -14,9 °C paine 998,7 hPa kosteus 88 % itätuulta 1,0 m/s pilvisyys 0/8

Eli pakkanenkaan ei tuntunut kovalta kun ei tuule, upeaa :D