Springer-pyöräilyä

Vihdoin ja viimein sain Springerin toimimaan. Kolmas liimaus, tällä kertaa epoksiliimalla, tuotti tulosta ja käytiin tänään testaamassa. Tuli lähdettyä niin kiireellä että valjaat pääsi unohtumaan, mutta hyvin meni pannallakin. Hihna mulla oli luonnollisesti silti varoiksi. Mä oon kyllä yllättynyt siitä, miten hyvin springeri toimi. Luulisi, että koira saisi helposti kiskottua pyörän vinoon, mutta ainakin tässä testiajossa Korni kiisi ihan mallikkaasti. Eniten mua ihastuttaa tuossa se, että koira pysyy tarpeeksi takana ihan itsestään. Hihnan kanssa Kornilla on taipumusta keulia, ja koska en turvallisuussyistä halua koiran nokkaa eturengasta edemmäs, niin jatkuvastihan Kornille sai olla huomauttamassa asiasta. Toisekseen hihnakäsi saa olla vapaammin ja sitä voi käyttää jopa vaihteiden vaihtamiseen. Suosittelen tätä vempelettä :)